ADHD

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

ADHD on tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö. Sitä kutsutaan myös tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriöksi. Tyypillisiä ADHD-oireita ovat yliaktiivisuus, impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus. Nykyään yhä useammalla aikuisella ja lapsella diagnosoidaan ADHD.

ADHD ( Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on neuropsykiatrinen häiriö, joka vaikuttaa henkilön keskittymiskykyyn ja tarkkaavaisuuteen. Kouluikäisillä lapsilla häiriön esiintyvyys on noin 3–5 % ja sitä esiintyy enemmän pojilla kuin tytöillä. Jokaisessa koululuokassa on keskimäärin yksi ADHD-oireista kärsivä lapsi. ADHD alkaa yleensä lapsuusiässä. Oireet hälvenevät usein murrosikään mennessä, mutta osalla oireita voi ilmetä aikuisenakin.

ADHD:n syitä ei vielä tunneta kunnolla. Tutkimuksissa on havaittu, että joillakin häiriöstä kärsivillä lapsilla aivojen välittäjäaineet toimivat poikkeavalla tavalla. Välittäjäaineilla on merkittävä rooli aivosolujen viestinnässä, sillä aivosolut viestivät keskenään niiden avulla. Perinnölliset tekijät sekä ympäristötekijät altistavat ADHD:lle. Sairastumisriski kasvaa, jos toisella vanhemmista on ADHD. Kasvatus tai huono vanhemmuus ei aiheuta ADHD:tä. Sosiaalisella ympäristöllä voi kuitenkin olla vaikutusta häiriön vakavuuteen. Lisäksi sosiaalinen ympäristö vaikuttaa lapsen kokeman kärsimyksen vakavuuteen.

Tyypilliset oireet

  • Tarkkaamattomuus: keskittymisvaikeudet, nopea kyllästyminen, vaikeus saada tehtäviä valmiiksi. 
  • Impulsiivisuus: vaikeus hillitä omia reaktioita, vaikeus odottaa omaa vuoroa, toisten keskeyttäminen.
  • Yliaktiivisuus: vaikeus rentoutua, hermostunut liikehtiminen, passiivisuuden kaudet. Lapsilla yliaktiivisuus ilmenee fyysisinä oireina, mutta aikuisilla se voi ilmetä levottomuutena ja univaikeuksina.

ADHD on yleisempi pojilla kuin tytöillä. Tytöillä ilmenee usein lievempiä oireita kuin pojilla, ja tytöt ovat ennemminkin passiivisia kuin yliaktiivisia. Tytöt kykenevät myös piilottamaan oireensa, jolloin niiden huomaaminen saattaa olla vaikeaa. Tyttöjen ADHD:stä on vielä niukasti tietoa.

ADHD ja Omega-3

Tutkimusten mukaan ADHD-oireista kärsivillä lapsilla saattaa olla tavallista vähemmän rasvahappoja elimistössä. Elimistö tarvitsee etenkin omega-3 ja omega-6 rasvahappoja, jotta se pystyy toimimaan normaalisti. Elimistö ei pysty itse tuottamaan rasvahappoja, vaan ne on saatava ravinnosta. Aivot tarvitsevat omega-3 rasvahapoista etenkin EPA- ja DHA-rasvahappoja, joita saa varsinkin rasvaisesta kalasta. Rasvaista kalaa tulisi syödä kolme kertaa viikossa, jotta elimistö saisi tarpeeksi rasvahappoja. Tutkimukset osoittavat, että omega-3 ja omega-6 rasvahapoilla voidaan vaikuttaa oppiseen, keskittymiseen, muistiin ja mielialaan.

Elämä ADHD:n kanssa 

ADHD on kokopäiväinen sairaus, joka vaikuttaa koko perheen jokapäiväiseen arkielämään ja tuo siihen suuria haasteita. Aikuisen tuki ja apu on tärkeää oireista kärsivälle lapselle tai nuorelle, jotta he selviytyvät ADHD:n mukanaan tuomista ongelmista esimerkiksi koulussa. ADHD-oireista kärsivät lapset saattavat alisuoriutua koulussa ja heidän on vaikea keskittyä opetukseen sekä tehtävien tekoon. Lisäksi erilaiset sosiaaliset tilanteet saattavat olla ongelmallisia. Lapselle ei tulisi asettaa liian suuria vaatimuksia ja odotuksia, sillä ne lisäävät stressiä ja kuormittavat lasta liikaa. Erityisopetuksesta voi olla apua oireilevalle lapselle. 

Lapsilla ja nuorilla esiintyy hyvin usein myös itsetuntoon ja tunne-elämään liittyviä ongelmia, jotka saattavat johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen, häiriö- ja riskikäyttäytymiseen sekä epäsosiaaliseen käytökseen.

Diagnosointi ja hoito

ADHD:n diagnosointi on tärkeää lapsen ja aikuisenkin itsetunnon ja itsekuvan kannalta. Diagnoosi auttaa heitä ymmärtämään, mistä oireet johtuvat. Ne eivät siis johdu laiskuudesta, tyhmyydestä tai tottelemattomuudesta. Lapsella ja aikuisella voi esiintyä elämän aikana suuria vaikeuksia, jos ADHD:tä ei diagnosoida.

ADHD-diagnoosi edellyttää, että ainakin joitakin oireita on esiintynyt jo ennen 7 vuoden ikää ja että oireista on ollut selkeästi haittaa eri ympäristöissä, esimerkiksi kotona ja koulussa. ADHD-tutkimus sisältää haastatteluja, testejä ja kyselylomakkeiden täyttämistä. Tutkimuksessa on yleensä lääkärin lisäksi mukana psykologi, neuropsykologi tai muita erityistyöntekijöitä. Tutkimuksessa pyritään kartoittamaan oireiden aiheuttajat sekä lapsen kokonaistilanne.

Lievien ADHD-oireiden hoidossa käytetään keskittymistä auttavia menetelmiä sekä hyödynnetään erityisopetusta. Hankalien oireiden hoidossa käytetään usein lääkkeitä. Lääkkeiden teho vaihtelee lapsesta toiseen. Lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Eri osapuolten välinen yhteistyö (esim. vanhemmat, opettajat, lääkäri) takaa parhaan hoitotuloksen.

Ruokavaliolla saattaa olla vaikutusta ADHD-oireiden hoidossa, mutta tästä ei ole vielä olemassa tutkimusnäyttöä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että omega-3 rasvahapot voivat lievittää oireita.

ADHD-oireet ovat yleensä pitkäikäisiä, mutta niitä voi oppia hallitsemaan. Oireet lievenevät myös usein iän myötä ja osa oireista saattaa hävitä kokonaan.