Borderline eli rajatilahäiriö

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Rajatilahäiriö kuuluu persoonallisuushäiriöihin. Rajatilahäiriötä sairastavilla esiintyy erittäin voimakkaita mielialanvaihteluita; mieliala voi lyhyessä hetkessä muuttua ääripäästä toiseen. Myös itsetuhoisuus on tyypillinen rajatilahäiriön oire, sillä rajatilahäiriöisen on vaikea hallita itseään ja tunteitaan. Rajatilahäiriötä sairastavan poikkeava käyttäytyminen ilmenee yleensä vasta pitkän aikavälin jälkeen, kun voimakkaat mielialanvaihtelut tulevat kunnolla esiin.

Rajatilahäiriöllä viitataan nimenomaan persoonallisuushäiriöihin, eikä neuroosi- tai psykoosidiagnoosien ryhmään. Yleisestä rajatilahäiriö-nimityksestä huolimatta yritetään nykyisin puhua ennemminkin emotionaalisesti epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, sillä se kuvaa paremmin diagnoosiin liittyvää taudinkuvaa.

Miten rajatilahäiriö syntyy?

Mitään tiettyä selitystä persoonallisuushäiriön puhkeamiselle ei ole löydetty, mutta varhaislapsuuden tunnekokemuksilla ja kasvatuksella on arveltu olevan osuutta häiriön kehittymisessä. Jos lapsi ei saa turvallisesti ilmaista tunteitaan, se voi johtaa myöhemmin vaikeuksiin tunteiden hallitsemisessa ja käsittelyssä. 

Oireet ja diagnoosi

Rajatilahäiriötä sairastavat pelkäävät voimakkaasti hylätyksi tulemista. Heillä on usein myrskyisiä ihmissuhteita, joissa tunteet vaihtelevat ihailusta äärimmäiseen halveksuntaan. Rajatilahäiriöisen minäkuva on sirpaleinen ja häiriintynyt. Päihteiden ja huumeiden väärinkäyttö on yleistä, kuten myös syömisongelmat, hallitsematon rahankäyttö ja korostunut seksuaalisuus. Itsetuhoisuus ja itsemurha-alttius on myös yleistä. Mieliala voi vaihdella vuorokaudenkin aikana voimakkaasti ärtymyksestä ahdistukseen ja masennukseen. Myös tyhjyyden tunteet, lohduttomuus ja pienistä asioista ärsyyntyminen ovat yleisiä oireita. Pahimmillaan voi esiintyä myös paranoidia epäluuloa. Diagnostisiksi kriteereiksi luetaan myös impulsiivisuus ja epävakaus niin ihmissuhteissa kuin potilaan minäkuvassakin.

Rajatilahäiriön hoito

Rajatilahäiriön hoitamisesta terapian avulla on varsinkin viime vuosina kiistelty, mutta usein se on pikemminkin taloudellinen kuin teoreettinen kysymys. Dialektisesta käyttäytymisterapiasta eli DKT:stä on katsottu olevan hyötyä rajatilahäiriön hoidossa. DKT:sta on havaittu olevan hyötyä myös esimerkiksi syömishäiriöiden tai väärinkäytön yhteydessä. Dialektisen käyttäytymisterapian päällimmäisenä tavoitteena on vähentää potilaiden itsemurhariskiä sekä tukea normaalin arjen sujumista. Myös lääkehoito on usein osa rajatilahäiriön hoitoa.