C-hepatiitti

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus. Sen aiheuttaa C-hepatiittivirus (HCV). C-hepatiitti tarttuu pääasiallisesti veren välityksellä. Akuutti C-hepatiitti on pääosin oireeton, mutta joillakin saattaa esiintyä keltaisuutta ja pahoinvointia. Hoitamaton krooninen C-hepatiitti voi johtaa maksakirroosiin, maksasyöpään ja vaikeaan maksan vajaatoimintaan. Uudet lääkehoidot ovat parantaneet merkittävästi C-hepatiitin hoitoa. Hoitoon kannattaa hakeutua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

C-hepatiitin lisäksi esiintyy myös mm. A-hepatiittia ja B-hepatiittia.

C-hepatiitti tarttuu veren välityksellä

C-hepatiitin aiheuttaa C-hepatiittivirus (HCV). Virus tarttuu pääasiallisesti verikontaktin kautta, mutta voi tarttua myös äidiltä syntyvälle lapselle tai suojaamattoman yhdynnän kautta. Virus aiheuttaa maksatulehduksen, jonka seurauksena maksa ei pysty toimimaan normaalisti.

Mistä C-hepatiitin voi saada:

  • Likaiset injektiovälineet (esim. likaiset, käytetyt huumeneulat ja -ruiskut)
  • Steriloimattomilla välineillä tehdyt tatuoinnit tai lävistykset
  • Suojaamaton yhdyntä
  • Neulanpistostapaturmat terveydenhuollossa

C-hepatiitin on voinut saada myös ennen vuotta 1990 tehdyssä verensiirrossa. 

C-hepatiitin oireet

C-hepatiitti jaetaan akuuttiin sekä krooniseen infektioon. Akuutilla C-hepatiitilla tarkoitetaan alle puoli vuotta sitten saatua tulehdusta. C-hepatiitti muuttuu krooniseksi, jos tartunnan saanut jää pysyvästi viruksen kantajaksi. 

Akuutti C-hepatiitti voi olla oireeton. Vain noin yksi kymmenestä saa oireita. Akuutti C-hepatiitti voi parantua spontaanisti, jolloin infektion saanut ei edes tiedä saaneensa tartuntaa.

Tyypillisiä akuutin C-hepatiitin oireita ovat:

  • ihon keltaisuus
  • silmänvalkuaisten keltaisuus
  • pahoinvointi
  • väsymys

Oireita esiintyy yleensä muutaman viikon ajan. Kroonisen C-hepatiitin yhteydessä voi esiintyä väsymystä, mutta krooninen C-hepatiitti on hyvin usein oireeton. Krooninen C-hepatiitti kehittyy noin 80 %:lla tartunnan saaneista. 

Keltaisuus

Keltaisuutta esiintyy akuutissa vaiheessa noin yhdellä kymmenestä tartunnan saaneesta. 

Sairastuneella saattaa esiintyä aluksi muutaman päivän tai korkeintaan viikon ajan flunssan kaltaisia oireita, päänsärkyä, muuta särkyä ja kuumetta. Tämän jälkeen saattaa esiintyä muutama päivä ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja oksentelua. Seuraavaksi ilmaantuu ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuutta. Virtsa voi muuttua tummaksi ja uloste vaaleaksi. Keltaisuus katoaa yleensä muutamassa viikossa, mutta väsymystä voi esiintyä useita kuukausia.

C-hepatiitin diagnosointi

C-hepatiitti todetaan verinäytteestä. C-hepatiitti- eli vasta-ainetestissä tutkitaan, onko veressä C-hepatiittiviruksen vasta-aineita. Vasta-aineita esiintyy veressä 3−6 kuukauden kuluttua tartunnasta. Positiivisen vasta-ainetestin jälkeen otetaan lisäverikoe, eli C-hepatiitti RNA-testi. Testillä selvitetään, onko henkilö viruksen kantaja, sekä määritetään viruksen genotyyppi. Maksan vointia tutkitaan verikokeilla. Koholla olevat maksaentsyymit voivat viitata maksavaurioihin.

Kroonisen C-hepatiitin hoito

Krooninen C-hepatiitti voi hoitamattomana johtaa maksakirroosiin, maksan vajaatoimintaan tai maksasyöpään. Kroonista C-hepatiittia voidaan hoitaa lääkityksellä. Hoito on tehokkain, kun se aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hoito voi hävittää C-hepatiittivirukset pysyvästi. Hoidon onnistumista arvioidaan lääkityksen lopettamisen jälkeen laboratoriokokeilla. Suurimmalla osalla hoidetuista potilaista virusta ei esiinny verenkierrossa lääkityksen lopettamisen jälkeen.

Tartuntaa epäilevän kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle, esimerkiksi omalla terveysasemalla.

C-hepatiittitartunnan ehkäisy

C-hepatiittia vastaan ei ole rokotetta.

C-hepatiitin saanut voi itse ehkäistä tartunnan leviämistä.

Tartunnan leviämisen ehkäisy:

  • Parranajovälineitä ei saa jakaa toisten kanssa. Hammasharjaa ei saa myöskään jakaa, sillä ikenet voivat vuotaa verta hampaita harjatessa.
  • Injektiovälineitä ei saa jakaa toisten kanssa.
  • Jos henkilö aikoo ottaa tatuoinnin tai lävistyksen, omasta C-hepatiitista täytyy kertoa etukäteen tatuoinnin tai lävistyksen tekijälle.
  • Tartunta voi levitä verta vuotavan haavan välityksellä, kun haavaa hoidetaan. Suojakäsineillä voidaan ehkäistä tartunnan leviäminen.
  • Laastari ja siteet ym., joissa on verta, hävitetään huolellisesti.
  • Veritahrat (esim. lattioilla, pöydillä) poistetaan huolellisesti desinfiointiaineella. Vaatteet, joissa on veritahroja, pestään pyykkikoneessa, ei käsin. 
  • C-hepatiitista on kerrottava hammaslääkärissä ja terveydenhuollossa.
  • C-hepatiitin saanut ei saa luovuttaa verta, elimiä, kudosta tai spermaa.

Edellä mainittuja ohjeita ei tarvitse noudattaa, kun C-hepatiittivirusta ei enää esiinny henkilön verenkierrossa, sillä henkilöön ei silloin enää liity tartuntariskiä. Henkilö ei kuitenkaan sovellu veren- tai elimenluovuttajaksi.

Hakeudu hoitoon ajoissa

Tartunta todetaan verinäytteestä. Tartuntaa epäilevän kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle, esimerkiksi omalla terveysasemalla. Varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito on tehokkain. Hoidon avulla voidaan ehkäistä maksakirroosia, maksan vajaatoimintaa sekä maksasyöpää.