Kaikki ihosyövästä

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Ihosyöpä on yksi viime vuosien aikana lisääntyneistä syövän muodoista. Lisääntynyt matkailu aurinkoisiin maihin ja solariumin vaarojen unohtuminen saattavat olla osasyitä tähän. Joka tapauksessa on selvää, että ihosyöpä on yksi yleisimmistä syövän muodoista.

Monille ihosyöpä tarkoittaa melanoomaa. Tässä artikkelissa kerrotaan ihosyövän tavallisimmista muodoista ja on tärkeää muistaa, että melanooma on vain yksi näistä. Koska ihosyöpä on hyvin yleinen ja joissain tapauksessa kuolemaan johtava, tutkitaan sitä nykypäivänä paljon ja uusia, tehokkaampia hoitometodeita kehitetään. Ihosyöpäriskin pienentäminen ja oireiden tunnistaminen ovat asioita, joista jokainen pystyy huolehtimaan itse.

Ihosyövän syyt

Aurinko on suuri ihosyövän riskitekijä. Auringon ultraviolettisäteily, kuten myös solariumeissa käytettävä ultraviolettisäteily, lisäävät riskiä sairastua ihosyöpään kahdella tapaa. UV-säteily aiheuttaa ihon palamista ja vahingoittaa ihoa myös syvemmin, jos säteilyssä oleskelee pitkään. Jotkin kasvaintyypit saavat alkunsa ihon palamisesta, toiset taas pitkästä UV-säteilylle altistumisesta, jossa palamista ei tapahdu (tavallista niille, jotka työskentelevät ulkona).

UV-säteily vahingoittaa solujen perimää, mikä voi johtaa solun muuttumiseen syöpäsoluksi. UV-säteilylle erityisen herkkiä ovat lapset ja nuoret, joiden iho ei ole vielä täysin kehittynyt, ja ne, jotka ovat aiemmin palaneet auringossa sekä vaaleaihoiset ihmiset (varsinkin alueilla, joissa auringonvaloa on paljon).

Ihosyöpä voi olla perinnöllistä. Näin on usein esimerkiksi ihmisillä, joiden iho on vaalea ja pisamainen, sekä niillä, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt. Monilla melanoomaan sairastuneilla löytyy tautia myös suvusta.

Suurimmalla osalla ihmisistä on ihossa erilaisia luomia ja syntymämerkkejä. Nämä voivat lisätä riskiä sairastua melanoomaan. Epätyypilliset (dysplastiset) sekä suuret luomet ja runsasluomisuus lisäävät tutkitusti ihosyöpäriskiä. 

Ihosyöpätyypit: Melanooma

Melanooman yleisimpiä oireita on luomen muuttuminen. Luomen kasvamisen, muodon muuttumisen, kutinan tai värin muutoksen huomaa yleensä helposti, mutta hoitoa haetaan usein hyvin myöhään. Luomi saattaa olla vaikeasti nähtävässä paikassa (esim. selässä, jalkapohjassa tai kynnen alla) tai hoitoon ei uskalleta hakeutua. Siinä vaiheessa, kun luomi alkaa vuotaa verta, on muutos ollut käynnissä jo melko kauan. Jos on epävarma ihossa tapahtuvista muutoksista, on aina hyvä olla yhteydessä lääkäriin.

Melanooma on melko yleistä niillä, joilla luomia on paljon. Myös niiden, joilla luomia on vaikkapa vain yksi, on hyvä olla tarkkaavainen luomien muutosten suhteen. Jos muutoksia havaitaan tai on muuten huolissaan ihosyövästä, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin tutkimuksia varten. Usein luomi leikataan ja analysoidaan melanooman diagnosoimiseksi. Myös luomea lähimpänä olevat imusolmukkeet tutkitaan mahdollisten etäpesäkkeiden havaitsemiseksi.

Melanoomaa voidaan hoitaa eri tavoin. Haitalliselta vaikuttavan luomen pois leikkaaminen on yksi tapa. Ihoa leikataan yleensä myös tarkkaan lasketulla marginaalilla luomen ympäriltä, jotta koko sairastunut alue saadaan pois. Jos uskotaan, että syöpä saattaa levitä muihin kehon osiin tai jos syöpää löydetään muualtakin, myös nämä osat leikataan mahdollisuuksien mukaan.

Sädehoitoa käytetään yleisesti tappamaan syöpäsoluja, mutta melanoomassa solut tulevat nopeasti immuuneiksi säteilylle. Niinpä sädehoitoa käytetään tässä tapauksessa lähinnä helpottamaan oireita. Sama koskee sytostaatteja, lääkeaineita, jotka estävät solujen jakaantumista. Melanoomassa syöpäsolut tulevat nopeasti vastustuskykyisiksi käytettyjä lääkeaineita vastaan, mutta viime aikoina on alettu epäillä, että sytostaateilla saattaa sittenkin olla jonkinasteista vaikutusta. Viime vuosien aikana on kehitetty uusia lääkkeitä, jotka vahvistavat immuunipuolustusta vasta-aineiden avulla niin, että immuunijärjestelmä toimii tehokkaammin syöpäsoluja vastaan. Syöpähoidon sivuvaikutuksena voi joskus olla pahoinvointi.

Uudenlaisia hoitoja löytyy, mutta niitä ei tarjota kaikkialla, sillä sairaala- ja viranomaistasolla täytyy ottaa huomioon myös hoitojen taloudellisuus. Monet uusista hoidoista ovat suhteellisen kalliita verrattuna niistä saatavaan hyötyyn (elinajanodotteen piteneminen ja kärsimyksen vähentäminen). 80–85 prosenttia melanoomaa sairastavista parantuu ja ennuste tämän syövän kohdalla on parempi kuin ennen. On tärkeää huomata tauti ajoissa, ehkäistä sen leviäminen ja olla tarkkana ihossa tapahtuvien muutosten kanssa.

Ihosyöpätyypit: Okasolusyöpä (Spinaliooma)

Okasolusyöpää esiintyy ihoalueilla, jotka altistuvat auringolle eniten. Syöpä kasvaa aluksi ihon pintakerroksessa ja alkaa sitten levitä syvemmälle ihoon. Okasolusyövän tunnistaa punoittavasta, hilseilevästä laikusta tavallisimmin kasvoissa, korvassa tai käsissä. Syöpää voi kuitenkin esiintyä missä päin ihoa tahansa. Yhtäkkisten ihomuutosten kanssa tulee olla tarkkana ja epävarmoissa tilanteissa kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.

Jos okasolusyöpä pääsee kasvamaan ja leviämään syvemmälle ihoon, muodostuu kyhmy, joka voi myös punoittaa ja hilseillä. Kyhmyyn saattaa syntyä myös haavaumia, jotka ovat hyvin vaikeasti parantuvia. Lääkäri tarkastaa mahdollisen ihomuutoksen ja ottaa koepalan, joka tutkitaan syöpätyypin varmistamiseksi (biopsia).

Okasolusyövän hoito riippuu siitä, kuinka suuri ihomuutos on ja kuinka laajalle syöpä on levinnyt. Yleinen hoitotapa on poistaa ihomuutos kirurgisesti paikallispuudutuksessa. Toinen tapa on kryohoito, jossa sairastunut ihoalue jäädytetään nestetypellä syöpäsolujen tappamiseksi. Myös tämä tapahtuu paikallispuudutuksessa ja nykyään 95 prosenttia okasolusyöpäpotilaista voidaan parantaa näillä menetelmillä.

Joissain tapauksissa käytetään myös sädehoitoa ja/tai fotodynaamista hoitoa. Sädehoidossa säteilyä kohdistetaan kasvaimeen joko yhtenä suurena annoksena tai useampana pienenä annoksena (jos kyseessä on suuri kasvain). Fotodynaamisessa hoidossa taas kasvain tehdään ensin valoherkäksi voiteella ja sitten valaistaan valolla, joka tappaa syöpäsoluja.

Ihosyöpätyypit: Tyvisolusyöpä (Basaliooma)

Tyvisolusyöpä on suhteellisen tavallinen, hyvänlaatuinen ihosyöpä, joka on yleisempää miehillä kuin naisilla. Tyvisolusyövällä on erilaisia tuntomerkkejä, joista yksi tavallisin on ihossa oleva kiiltävä kyhmy, jossa mutkittelee verisuonia. Toinen tyyppi on haavauma, joka ei parane tai palaa takaisin kun sen on jo luultu parantuneen. On olemassa myös muoto, jossa iho muuttuu karheaksi ja hilseileväksi. Tämä muoto on tavallisin kasvoissa.

Tyvisolusyöpää hoidetaan samoilla menetelmillä kuin okasolusyöpää:

  • kirurgia
  • kryohoito

Käytettävä hoitomenetelmä valitaan sen mukaan, missä ihomuutos sijaitsee, kummasta menetelmästä hoitavalla lääkärillä on enemmän kokemusta ja mikä on parhaaksi potilaalle. Tyvisolusyöpäpotilaista pääsääntöisesti kaikki paranevat. Tauti voi kuitenkin uusiutua ja vaatia uutta hoitoa.

Syöpädiagnoosi

Syöpädiagnoosin saaminen on usein traumaattista. Vaikka diagnoosina olisi lievempi syöpätyyppi kuten tyvisolusyöpä, voi syövästä kuuleminen olla vaikeaa. Lievemmistä muodoista paranee kuitenkin useimmiten yksinkertaisella leikkauksella.

Melanooma sitä vastoin on vakavampi sairaus ja on tärkeää olla huolellinen tutkiessaan ihoa mahdollisten muutosten varalta, varsinkin jos on oleskellut erityisen paljon auringossa, palaa helposti tai ihossa on paljon luomia. 

Vältä riskitekijöitä

Ihosyöpää voi ehkäistä välttämällä tunnetuimpia riskitekijöitä, kuten liiallista auringonottoa ja solariumissa käyntiä. Aurinkoa on mahdollista ottaa myös turvallisesti ja syöpäriskiä voi pienentää yksinkertaisin keinoin:

  • Käytä aurinkosuojavoidetta, jossa on korkea suojakerroin.
  • Suojaa erityisesti lasten ja nuortenihon, jonka oma suoja ei ole vielä ehtinyt kehittyä.
  • Vältä auringossa oleskelua, kun säteily on voimakkaimmillaan (noin klo 11–15).
  • Aloita auringonotto lyhyemmillä jaksoilla.
  • Lue ja noudata ohjeita ja suosituksia solariumissa käydessä.

Syöpätutkimus etenee tasaisesti ja usein lisääntynyt tapausten määrä johtaa siihen, että tutkimukseen panostetaan entistä enemmän. Ihosyöpä on yleistynyt, mikä voi johtua esimerkiksi lisääntyneestä matkailusta lämpimiin maihin talvella, jolloin suomalaiset eivät yleensä saa juurikaan aurinkoa. Iho altistuu tällöin yhtäkkiä hyvin voimakkaalle auringonvalolle.

Voi myös olla, että keskustelu auringonoton ja solariumin vaaroista on vähentynyt. Samat neuvot ja suositukset pitävät kuitenkin edelleen paikkansa. Ennakoivat toimenpiteet ihosyöpäriskin vähentämiseksi sekä riittävä tieto oireista ja saatavilla olevista hoidoista voivat osaltaan pienentää uusien ihosyöpätapausten määrää.