Kaikki tyypin 2 diabeteksesta

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Kakkostyypin diabetes on diabeteksen yleisin muoto, ja sitä sairastaa noin 400 000 suomalaista. Oikeanlaisen ruokavalion, liikunnan ja hoidon avulla potilas voi elää lähes normaalia elämää ilman verensokerin heittelyä ja painonnousua, jotka yleensä liitetään tautiin.

Diabetes on yhteisnimitys useille taudeille, joille on yhteistä veren korkea glukoositaso. Siksi diabetesta kutsutaan myös sokeritaudiksi. Yhdeksän kymmenestä diabetespotilaasta kärsii tyypin 2 diabeteksesta, jota kutsutaan myös aikuistyypin diabetekseksi. 

Veren korkea sokeripitoisuus johtuu siitä, että insuliinihormonia, joka saa sokerin siirtymään soluihin, ei ole tarpeeksi ja/tai solujen herkkyys hormonille on vähentynyt. Insuliini toimii ikään kuin portinvartijana solun ja solunulkoisen tilan välillä ja pitää huolen, että sokeria siirtyy soluihin. Sokerin sisäänotto soluihin riippuu tarpeesta ja terve keho huolehtii säätelystä itse. Tauti saa alkunsa, kun keho ei enää pysty käsittelemään veressä olevaa sokeria. Ajan kuluessa ylimääräinen sokeri vahingoittaa hermokudosta, verisuonistoa ja eri elimiä. Sairauden syynä on insuliinin puutos tai kehon kyvyttömyys hyödyntää olemassa olevaa insuliinia.

Kakkostyypin diabeteksen oireita

Joskus kakkostyypin diabetes on oireeton, jolloin taudin tunnistaminen voi olla hyvin vaikeaa. Oireet saattavat myös kehittyä vähitellen ajan mittaan. Tavallisesti potilas tuntee olonsa väsyneeksi, veltoksi ja janoiseksi ja joutuu virtsaamaan usein.

Diabeteksen tavallisia oireita:

  • epätavallinen janoisuus
  • epätavallisen runsas virtsaamisen tarve
  • fyysinen ja/tai psyykkinen väsymys
  • näön heikkeneminen
  • jalkojen ja käsien puutuminen
  • sukupuolielinten kutina

Oireet kehittyvät usein huomaamatta. Jos epäilee sairastavansa kakkostyypin diabetesta, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin tarkempia tutkimuksia varten.

Kakkostyypin diabeteksen syyt ja riskit

Kakkostyypin diabeteksen on havaittu olevan osittain perinnöllistä, mutta se on myös vahvasti sidoksissa elämäntapoihin. Pelkkä perinnöllinen alttius johtaa harvoin taudin puhkeamiseen. On tärkeää huomata diabetes ja aloittaa hoito niin pian kuin mahdollista, jotta riski tuleville komplikaatioille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille sekä silmäongelmille pystytään minimoimaan.

Riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen lisäävät

  • ylipaino
  • tupakointi
  • perinnöllinen alttius

Insuliini säätelee veressä olevan sokerin määrää. Kakkostyypin diabeteksessa insuliinintuotanto on vähentynyt ja solujen herkkyys insuliinille pienentynyt. Suuri rasvamäärä vaikuttaa soluihin tehden niistä vähemmän herkkiä insuliinille, joten ylipaino on merkittävä riskitekijä. 

Liian korkea glukoosipitoisuus veressä on haitallista keholle. Tämä koskee eritoten aivoja, jotka ovat erityisen herkkiä muutoksille kehon energia-aineenvaihdunnassa. Liian korkea verensokeritaso voi aiheuttaa vaurioita esimerkiksi munuaisissa, silmissä ja hermoissa. Mitä aiemmin tauti huomataan ja hoito aloitetaan, sitä parempi ennuste on tulevaisuudessa.

Huonosti hoidettu kakkostyypin diabetes lisää seuraavien komplikaatioiden riskiä:

  • ateroskleroosi eli valtimotauti
  • veritulppa (voi johtaa esim. aivohalvaukseen tai sydänkohtaukseen)
  • hiussuonten vaurioituminen (voi johtaa mm. munuais- ja silmäsairauksiin sekä impotenssiin)
  • jalkojen särky ja tunnottomuus sekä vaikeasti paranevat haavaumat

Kakkostyypin diabeteksen diagnosointi

Taudin aikainen diagnosointi antaa paremmat lähtökohdat terveelle elämälle. Terveyskeskuksessa voidaan tehdä taudin tunnistamiseksi yksinkertainen verikoe, joka mittaa verensokeritason levon jälkeen, niin kutsutun paastoverensokerin (paastoglukoosin). Jos tämä arvo on kohonnut, kertoo se diabetesriskistä. Kaksi eri päivinä otettua paastoglukoositestiä, joissa glukoosin pitoisuudeksi mitataan 7 mmol/l tai enemmän, antavat diabetesdiagnoosin. Diabeteksen tyyppiä testistä ei kuitenkaan pystytä määrittelemään. Yli 40-vuotiailla, joiden suvussa on tavattu kakkostyypin diabetesta ja jotka kärsivät vyötärölihavuudesta, on diagnoosina kuitenkin lähes aina kakkostyypin diabetes.

Verikokeen lisäksi voidaan tehdä myös sokerirasituskoe, jossa aamulla yön paastoamisen jälkeen juodaan sokeriliuos ja kahden tunnin jälkeen mitataan verensokeri. Jos verensokeritaso on mittauksessa normaali, on glukoosin sieto myös normaali. Jos arvot ovat sitä vastoin edelleen korkeat, kertoo se heikentyneestä glukoosin siedosta, joka on merkki diabeteksesta.

Kakkostyypin diabeteksen hoito

Koska diabetes on sidoksissa elintapoihin, elintapamuutos on välttämätön taudin hoitamiseksi. Liikunta ja terveellinen ruokavalio voivat laskea verensokeriarvoja. Lisäksi laihduttaminen auttaa diabeteksen hoidossa. Liikunta lisää solujen insuliiniherkkyyttä ja 30–40 minuutin treeni vaikuttaa vielä kahden päivän päästä. Hoito perustuu terveellisemmille elintavoille, joiden avulla verensokeri saadaan lähemmäs normaalitasoa.

Elintapamuutokset yksinään riittävät harvoin hoidoksi taudin alkuvaiheen jälkeen. Ennemmin tai myöhemmin tarvitaan usein jonkinlaista lääkehoitoa. Useat yhdistävät diabeteksen insuliinipistoksiin, mutta hoitoja on myös muunlaisia. Tärkeintä lääkityksessä on, että potilas voi hyvin ja saa lääkkeen hyödyt mahdollisimman pienillä sivuvaikutuksilla. Sokeritasapainoa kuvaa HbA1c (sokerihemoglobiini), joka mittaa verensokerin tasoa 2–3 kuukauden ajalta. Tavoitteena on HbA1c-arvo alle 53 mmol/mol (tai 7%), kun taas normaaliarvo on alle 42 mmol/mol (tai 6%).

Lääkehoito

Biguanidit nostavat solujen insuliiniherkkyyttä, jolloin hormoni vaikuttaa tehokkaammin. Lääkeaine vähentää myös maksan sokerintuotantoa. Riskinä on kuitenkin liian matala verensokeri. Biguanideja otetaan 2–3 kertaa päivässä ruokailun yhteydessä. Osa potilaista kärsii sivuvaikutuksena vatsakivuista, mutta lääke ei aiheuta painonnousua.

Sulfonyyliureidit/SU lisäävät haiman betasolujen insuliinintuotantoa. Tablettien vaikutusnopeus riippuu siitä, ovatko ne vanhan- vai uudentyyppisiä. Monet potilaat kokevat lääkkeen tehoavan hyvin hoidon alkuvaiheessa, mutta vaikutus pienenee ajan kuluessa. Sulfonyyliureidien käyttö voi johtaa painonnousuun. Myös näihin lääkkeisiin liittyy liian alhaisen verensokerin (hypoglykemian) riski.

DPP 4 -estäjät auttavat nostamaan insuliinintuotantoa ruokailun yhteydessä. Näin ollen alhaisen verensokerin riski vähenee. Ruokailun jälkeen verensokeri nousee, jolloin suoliston hormonit vaikuttavat haimaan nostaen insuliinintuotantoa. DPP 4 -estäjät pitkittävät tätä vaikutusta, jolloin insuliinia vapautuu enemmän. DPP 4 -estäjät eivät aiheuta painonnousua.

Useimmat kakkostyypin diabeteksesta kärsivät tarvitsevat jossain vaiheessa myös synteettistä hormonia, kun kehon oma insuliinintuotanto ei riitä. Synteettistä hormonia on pitkävaikutteista, joka otetaan iltaisin, ja nopeavaikutteista, joka otetaan ruokailun yhteydessä. Hormoni annostellaan ruiskusta, jossa säädetään haluttu annostus ja injektoidaan se ihon alle ohuella neulalla. Kakkostyypin diabetesta hoidettaessa synteettinen hormoni yhdistetään joskus johonkin diabeteslääkkeeseen, kuten biguanideihin. Hormonihoito voi johtaa painonnousuun tai alhaiseen verensokeriin, mutta laskee korkean verensokerin tehokkaasti.

Sivuvaikutuksista

Monet tyypillisesti kakkostyypin diabeteksen hoidossa käytetyistä lääkkeistä aiheuttavat sivuvaikutuksena matalaa verensokeria. Matalan verensokerin oireet koetaan usein epämiellyttäviksi ja monet potilaat ovat huolissaan asiasta. Oireina voivat olla väsymys, ärtyneisyys ja huimaus, joka voi aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi autoillessa. Diabetespotilaan on tärkeä oppia tunnistamaan oireet, jotta kohonneen tai laskeneen verensokerin saa korjattua nopeasti ja tehokkaasti. Markkinoille on tullut myös tablettimuotoisia lääkkeitä, jotka eivät alenna verensokeria liikaa.

Toinen yleinen sivuvaikutus on painonnousu. Tämä voi tuntua turhauttavalta potilaasta, joka yrittää pudottaa painoaan hoitaakseen sairauttaan.

Diabeteksen hoito on yksilöllistä ja hoidon optimoinnista onkin keskusteltava lääkärin kanssa. Hoidon tarve muuttuu ajan mittaan, joten lääkitystä ja hoitotoimenpiteitä tulee seurata jatkuvasti. On tärkeää, että potilas osallistuu hoitoonsa ja kertoo mahdollisista ongelmista.

Elämä kakkostyypin diabeteksen kanssa

Elämä diabeteksen kanssa vaatii pysyvän elämäntapamuutoksen. Terveellisistä elämäntavoista on pidettävä kiinni ja verensokeria seurattava loppuelämän ajan.

Huonosti hoidettuna kakkostyypin diabetes voi johtaa kohonneeseen verenpaineeseen ja korkeaan kolesterolitasoon, munuais- ja hermosto-ongelmin sekä näön heikkenemiseen. Siksi on tärkeää oppia tuntemaan oma keho ja käydä säännöllisesti lääkärin vastaanotolla. Monilla vastaanotoilla on erillisiä diabetesryhmiä, joissa voi tavata lääkäreitä, ravitsemusterapeutteja ja diabeteshoitajia. He auttavat sovittamaan ruuan, liikunnan ja lääkkeet kullekin potilaalle sopiviksi.