Masennus – aivojen hormonit hallitsevat tunteitamme

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Masennuksesta kärsii jossain vaiheessa elämäänsä noin puolet naisista ja joka kolmas mies. Siitä huolimatta sairastuneen on vaikea jäljittää masennuksen syitä itse, eikä masennuksesta ole helppo puhua. Siksi masennus havaitaan usein liian myöhään.

Uusimpien tutkimusten mukaan aivot kärsivät pitkään jatkuneesta masennustilasta. 

Psykiatri Lars Häggströmin mukaan masennus on todellinen kansansairaus. Hän toteaakin: ”Käänny ja katso ihmisiä, jotka seisovat perässäsi jonossa. Voit helposti kuvitella, että joku heistä tai heidän läheisistään kärsii masennuksesta.”

Miten tunnistat masennuksen?

On tärkeää erottaa masennus tilapäisistä ja ohimenevistä tiloista. Monet lääkärit käyttävät diagnoosissa seuraavia kriteereitä. Jos vähintään viisi yhdeksästä oireesta ilmenee kahden viikon tarkkailujaksolla, voidaan puhua masennuksesta.

  • Olet usein allapäin tai ärsyyntynyt. 
  • Et enää nauti asioista, jotka ennen tuottivat sinulle iloa. 
  • Olet menettänyt ruokahalusi ja painosi on pudonnut.
  • Nukut huonosti ja heräät monta kertaa yössä.
  • Liikut hitaammin. Eleesi ja ilmeesi eivät ole yhtä eloisia kuin ennen. 
  • Et tunne itseäsi yhtä energiseksi kuin ennen ja sinun on vaikeampi tarttua asioihin.
  • Koet itsesi arvottomaksi ja sinusta tuntuu, että olet syynä muiden huoliin. 
  • Keskittyminen, päätösten teko ja ajattelu sujuvat vaikeammin kuin ennen. 
  • Ajattelet kuolemaa tai itsemurhaa. 

Osalla potilaista oireet ovat klassisten sijaan epätyypillisiä (atyyppisiä). Epätyypillisiä oireita ovat alakuloisuus ja voimattomuus, mutta epätyypilliseen (atyyppiseen) masennukseen ei liity ahdistuneisuutta. Muita epätyypillisestä masennuksesta kertovia oireita ovat runsas nukkuminen ja esim. makeannälkä.

Masennus alkaa kohtauksina

Kun olet masentunut, olet surullinen ja sinun on vaikea kestää kritiikkiä – siksi myös ärsyynnyt helposti. Masennus iskee kohtauksina, jotka ovat niin voimakkaita, että ne voivat estää poistumisen kotoa. 

Masentunut ihminen alkaa eristäytyä ja vältellä sosiaalisia tilanteita. Mukavat asiat eivät enää tuota mielihyvää, seksi ei kiinnosta ja ruokavalioon kuuluu etupäässä makeisia tai pikaruokaa. Masentunut myös nukkuu huonosti ja herää usein yön aikana. Energiat ovat alhaalla ja saamattomuuden tunne valtaa elämän: sängystä nouseminen tuntuu maratonjuoksun kaltaiselta ponnistukselta. Ajatus toimii hitaasti ja päätösten tekeminen on vaikeaa. Masentuneella voi myös olla itsetuhoisia ajatuksia. 

”Masennus eroaa surusta siten, että masennukseen liittyy hormonaalisia muutoksia”, Lars Häggström kertoo. Suruprosessi on ohimenevää, mutta masennuksessa ihmisen elimistön toiminta on muuttunut: masennus ei ole ainoastaan hormonaalista, vaan johtaa koko elimistön epätasapainoon. Siitä voi seurata sydänsairauksia, sokeritauti ja tulehdustiloja. 

Mitä masentuneen aivoissa tapahtuu?

Tunteita ja mielialoja säätelevät keskukset sijaitsevat aivoissa. Niitä säätelee välittäjäaine serotoniini, joka vaikuttaa esimerkiksi huolestuneisuuteen, ärtyneisyyteen ja ajattelukykyyn. Tavallisimmat masennusta lievittävät (antidepressiiviset) SSRI-lääkkeet korjaavat serotoniinin epätasapainotilaa ja helpottavat oireita, kuten alakuloisuutta, ahdistuneisuutta ja alentunutta keskittymiskykyä.

Muita henkiselle hyvinvoinnillemme tärkeitä aineita ovat noradrenaliini ja dopamiini. Niiden epätasapainotila saattaa johtaa elinvoiman vähentymiseen, kiinnostuksen häviämiseen sekä vaikeuteen ryhtyä mihinkään ja saada aikaan asioita, jolloin tuntuu, että veto on täydellisesti poissa. On myös tavallista, että masentunut nukkuu tällöin paljon tuntematta itseään levänneeksi. Epätasapainotilaa korjataan tällöin SNRI- ja NDRI-lääkevalmisteilla.  

Terveiden ihmisten vuorokausirytmiä ohjaa hienosäädetty sisäinen kello. Kortisolihormonin vähentyminen ja lisääntyminen veressä kertoo, milloin on aika mennä nukkumaan ja herätä. Stressi- ja masennustiloissa kortisolin vaihtelut häiriintyvät ja se on jatkuvasti kohollaan. Tämä väsyttää aivoja ja vaikuttaa koko elimistöön. Tutkijoiden mukaan korkea kortisolitaso häiritsee niin muistin toimintaa kuin uuden oppimistakin.

”Masennus on aina seurausta meitä koko elämän seuraavasta haavoittuvuudestamme sekä stressistä, jolle altistumme.” Lars Häggström selittää. Haavoittuvuus kuuluu geeniperimäämme sisäsyntyisesti, mutta siihen vaikuttavat myös vaikeat lapsuusajan kokemukset, suuret kriisit ja muut pitkäaikaiset, painostavat tekijät. Liika työnteko, negatiivinen stressi ja liian vähäinen uni voivat altistaa masennukselle.

Masennusta lievittävät lääkkeet voivat vaikuttaa myös melatoniinin tuotantoon elimistössä. Melatoniini on hormoni, joka kertoo aivoille, että on yö ja aika mennä nukkumaan. Riittävä lepo onkin paras lääke stressiä vastaan. 

Masennusta ei ehkäistä pelkillä lääkkeillä: hikiliikunta kolme tai neljä kertaa viikossa on hyvä keino ehkäistä masennusta. Myös tasapainoinen ruokavalio edistää henkistä hyvinvointia. 

Hakeudu hoitoon riittävän aikaisessa vaiheessa

Masennus vaatii hoitoa. Mitä kauemmin masennus saa jatkua, sitä enemmän se muuttaa aivojen toimintaa. Lars Häggströmin mukaan potilaat kärsivät masennuksesta usein jopa vuoden ajan ennen hakeutumista hoitoon. Masennus lisää myös muiden sairauksien riskiä ja voimattomuuden tunne johtaa fyysisen kunnon huonontumiseen. 

Masennus on hengenvaarallinen sairaus. Masentunut ei näe elämässä ilon aiheita ja syyllistää itseään. Ahdistus on voimakasta ja sietämätöntä. Joka viides masentunut on vaarassa tehdä itsemurhan. 

”Ahdistuksen lieventäminen on samalla itsemurha-ajatusten ehkäisemistä. Masentunut tekee usein itsemurhan ahdistuskohtauksen iskiessä.” Lars Häggström kertoo.

Masennuksen diagnosoiminen

Lääkäri kysyy potilaan vointia ja sitä, millaisia tuntemuksia kehossa on. Lääkärissä käyntiin onkin hyvä valmistautua miettimällä, millaisia oireet ovat ja millaisissa tilanteissa ne tuntuvat vaikeimmilta. Voi olla myös hyvä miettiä, mikä masennuksen on laukaissut. Myös suvussa olleet masennustapaukset kannattaa mainita. Lääkäri tutkii potilaan ja yrittää tunnistaa esim. stressitilan. Yleensä potilaalta otetaan myös verikokeita muiden sairauksien poissulkemiseksi, sillä joskus masennuksen kaltaiset oireet voivat kertoa muista sairauksista. 

Yleensä lääkärit käyttävät arviointitaulukkoja, joissa masennusoireita selvitetään kysymysten avulla. Ne voivat helpottaa diagnoosin tekemistä, mutta niitä käytetään erityisesti hoidon tulosten seuraamiseen ja juuri potilaan oireisiin sopivan lääkityksen määrittämiseen. 

Jos masennus on todennäköisin diagnoosi, lääkäri ja potilas neuvottelevat hoitovaihtoehdoista ja siitä, mitä ne konkreettisesti tarkoittavat. On tärkeää, että potilas saa juuri omaa masennustaan vastaavaa hoitoa. Terapiasta voi olla hyötyä, mutta joskus potilas tarvitsee ensin lääkehoitoa voidakseen kerätä voimia terapiakeskusteluihin. Myös lääkkeitä on saatavilla runsas kirjo.

Masennuksen hoito

Masennusta lievittävät (antidepressiiviset) lääkkeet vaikuttavat aivoissa eri hormonijärjestelmiin. Lääkäri etsii potilaan tilannetta parhaiten vastaavan lääkityksen. 

Jos lääkitys on oikea, sen tulokset alkavat näkyä jo muutaman viikon käytön jälkeen. Kuuden viikon kuluttua olon pitäisi helpottaa tuntuvasti. Jos olo ei tässä ajassa parane, kokeillaan uutta lääkitystä tai annostusta korotetaan. Joissain tapauksissa useampien lääkkeiden yhteiskäyttö on tarpeellista.

Jos hoito onnistuu, potilas voi palata töihin muutaman kuukauden kuluttua. Työ ei kuitenkaan saa olla liian kuormittavaa. Jos työ aiheuttaa negatiivista stressiä ja uupumusta sekä keskittymiskyvyn puutetta, tahtia on hiljennettävä – muuten masennus voi puhjeta uudelleen.

Kun lääkitys toimii, sitä tulee jatkaa pidemmän aikaa, jotta masennus ei puhkeaisi uudelleen. Monet lopettavat lääkkeiden käytön liian aikaisin, jolloin masennus toistuu ja voimistuu kerta kerralta. Ensimmäinen masennuslääkitys kestää vähintään yhdeksän kuukauden ajan. Toistuvaa masennusta taas lääkitään vuosiakin kestävillä kuureilla, sillä masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttöön ei ole tähän mennessä liitetty erityisiä riskejä. Lääkkeet sitä vastoin pidentävät aivosolujen elinaikaa. 

Lars Häggströmin mukaan lääke on valittava potilaan oireiden mukaan. Siksi onkin erittäin tärkeää, että lääkäri kertoo potilaalle masennuksesta ja sen hoidosta hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun tiedät sairaudestasi enemmän, olet myös sitoutuneempi sen hoitoon. 

Masennuksen hoidossa käytettävät lääkevalmisteet

SSRI-valmisteet voivat pahentaa ahdistusta hoidon alussa. Siksi niiden yhteydessä määrätäänkin usein ahdistusta lieventäviä lääkkeitä ensimmäisten viikkojen ajaksi. Lääkkeet saattavat aluksi aiheuttaa pahoinvointia, joka menee ohi ajan myötä ja helpottuu, jos tabletit nautitaan aamiaisen yhteydessä. Osalla potilaista paino nousee. Pienellä osalla potilaista SSRI-lääkkeiden nauttiminen voi johtaa tunnesulkeutuneisuuteen: niin nauraminen kuin itkeminenkin voi olla vaikeaa. Osa potilaista kertoo, että heidän seksuaalinen halukkuutensa vähentyi lääkehoidon aikana. Joillekin se on iso ongelma, toisille sen sietäminen taas on helpompaa.

Noradrenaliiniin ja dopamiiniin vaikuttavien lääkkeiden osalta sivuvaikutukset eivät ole yhtä selkeitä. Päänsärkyä, huimausta, korkeaa verenpainetta ja univaikeuksia ilmenee. Näiden lääkkeiden ei ole huomattu vaikuttavan seksuaaliseen halukkuuteen tai aiheuttavan painonnousua. Jos lääkitys ei toimi, lääkärin on muutettava sitä, sillä yli puolet potilaista lopettaa lääkityksen liian aikaisin juuri sivuvaikutusten vuoksi. 

Seuranta on tärkeää

Masennus on yleinen sairaus, joka voi kohdata ketä tahansa. Alakuloisuus, voimattomuuden tunne, univaikeudet ja ahdistuneisuus voivat olla merkkejä masennuksesta. Apua kannattaa hakea nopeasti, sillä masennus kertoo hormonijärjestelmän epätasapainosta, joka aiheuttaa pitkään jatkuessaan muutoksia aivoissa ja koko elimistössä.  

Jos tunnistat itsessäsi masennukset merkit, varaa heti aika lääkäriin. Jos sukulaisesi tai ystäväsi kärsii masennuksesta, kannusta häntä kääntymään lääkärin puoleen. Kun diagnoosi on tehty, lääkehoidosta voi olla apua. Hoitoon tule sitoutua pitkäksi aikaa ja on erittäin tärkeää, että sinä ja lääkärisi seuraatte sen etenemistä.