Pulmonaalihypertensio – vakava tila, jossa on vaikeaselkoisia oireita

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Pulmonaalihypertensio tarkoittaa korkeaa verenpainetta keuhkovaltimoissa. Ongelman syy on eräänlainen muutos keuhkojen verisuonissa. Se tukkii keuhkojen verenkierron, minkä johdosta sydän joutuu pumppaamaan yhä kovemmin. Tämä taas saattaa johtaa sydämen ylirasitukseen. 

Henkilöt, jotka sairastuvat pulmonaalihypertensioon, huomaavat tämän lähinnä hengästymisestä tai huimauksesta jo vähäisen rasituksen yhteydessä. Nämä ovat verraten yleisiä oireita, ja ne voivat viitata myös muihin tauteihin. Siksi pulmonaalihypertensio saattaa olla vaikeasti todettavissa. 

On olemassa riski, että pulmonaalihypertensio jää tutkimatta. Joskus potilaita, jotka tietämättään kärsivät pulmonaalihypertensiosta ja jotka hakeutuvat hoitoon hengitysahdistuksen takia, hoidetaan astmalääkityksellä, sanoo Magnus Nisell, Ruotsin Solnassa sijaitsevan Karoliinisen yliopistollisen keskussairaalan Keuhko- ja Allergiaklinikan ylilääkäri.  

Sairaus saa lisää huomiota

Vuosien mittaan tämä vakava sairaus on herättänyt lisää huomiota, mikä on johtanut yhä useampaan diagnoosiin. Tämä on myönteinen kehitys, koska potilaat, joilla on hoitamaton pulmonaalihypertensiotauti, altistuvat ennenaikaiseen kuolemaan. 

Monet erilaiset taudit voivat aiheuttaa verenpaineen kohoamisen keuhkovaltimossa. Näitä voivat olla esimerkiksi pulmonaaliarteriahypertensio, PAH, tai krooninen tromboemboolinen pulmonaalihypertensio, CTEPH. Kummatkin taudit muistuttavat toisiaan, mutta ne syntyvät eri syistä ja niitä hoidetaan hieman eri tavalla. Tämä artikkeli keskittyy lähinnä CTEPH-tautiin. 

Tautiin voivat sairastua kaikenikäiset ihmiset

CTEPH kehittyy henkilöillä, joilla on aiemmin ollut akuutti veritulppa keuhkoissa, ns. keuhkoembolia. Noin kolme prosenttia akuutin keuhkoembolian sairastaneista on alttiita sairastumaan CTEPH-tautiin. CETPH-potilasryhmä on moninainen. Sekä vanhemmat että nuoremmat henkilöt saattavat sairastua ja joillakin henkilöillä, joille kehittyy CETPH, on heidän tietämättään ollut keuhkoembolia. 

CTEPH-epäilystä on tehtävä perusteellinen selvitys.

Diagnoosin tekeminen ei ole Sherlock Holmesin työtä, mutta se vaatii useita askeleita ja vaiheita. On tärkeää, että ne suoritetaan huolella taudin varmistamiseksi ja asianmukaisen hoidon aloittamiseksi, Magnus Nisell sanoo. 

Näin diagnoosi tehdään

Aluksi on otettava EKG sekä tehtävä keuhkoröntgentutkimus, keuhkojen toiminnan tarkastus sekä sydämen kaikukuvaus. Näin selvitetään, onko kyseessä pulmonaalihypertensio. Mikäli alustavan tutkimuksen jälkeen on syytä olettaa, että kyseessä on joko PAH tai CETPH, jatketaan selvitystä yliopistollisessa keskussairaalassa. Siellä tutkitaan keuhkovaltimopaine katetrilla sydämen oikean kammion verisuonessa. CTEPH-epäilyjen yhteydessä kartoitetaan myös varjoaineröntgenillä, löytyykö keuhkovaltimosta seiniin kiinnittyneitä ja sidekudoksiksi muuttuneita veritulppia. 

Leikkaus- tai lääkehoito

CTEPH-tapauksissa leikkaus saattaa tiettyjen potilaiden osalta parantaa taudin. Rintakehä avataan ja suonten seinämämuutokset, jotka aiheuttavat keuhkovaltimon tukoksen, kuoritaan pois. Toimenpide on kuitenkin laaja ja riskialtis, eivätkä läheskään kaikki CETPH-potilaat sovellu leikkaushoitoon. Potilas saattaa olla liian heikko leikkaukseen. Leikkaus voidaan myös todeta kirurgisesti liian haasteelliseksi, mikäli poistettavat kohdat sijaitsevat vaikeassa paikassa. 

Tapauksissa, joissa leikkaus ei ole mahdollinen, potilas saa lääkehoitoa. Osittain määrätään aina verenohennuslääkkeitä. CTEPH-potilaat saavat myös lääkkeen, joka sisältää samat ainesosat kuin PAH-hoidossa. Nämä vaikuttavat laajentamalla keuhkovaltimoita, mikä helpottaa sydämen tehtävää pumpata verta keuhkojen läpi.

Seuranta ja neuvoja elintapamuutoksista

Lääkehoidon lisäksi potilaita seurataan ja he saavat neuvoja elintapojen muutoksista sekä apua voidakseen vähentää stressiä, kehittääkseen hyviä unitottumuksia ja saadakseen vihjeitä sopivaan fyysisen harjoitteluun. 

CTEPH-potilaat ovat jatkuvasti yhteydessä hoitohenkilökuntaan. Säännölliset lääkärikäynnit sydämen kaikukuvausta varten ovat tavanomaisia, mutta usein potilas tapaa myös sairaanhoitajia sekä lääkintävoimistelijoita, jotka antavat tärkeää tukea tälle potilasryhmälle, Magnus Nisell sanoo.