Rokotteet ja profylaksia ulkomaanmatkoilla

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Rokotusten tarve ulkomaille matkustettaessa riippuu pitkälti siitä, mihin matkustaa ja miksi. Samaan maahan matkustavilla lomailijoilla voi olla eri rokotetarpeet, jos toinen suunnittelee rantalomaa hotellissa ja toinen aikoo reppureissata maaseudulla.

Rokotteet suojaavat vain pieneltä osalta mahdollisista sairauksista, mikä on tartuntatauteihin erikoistuneen lääkärin Bo Claessonin mukaan hyvä pitää mielessä matkustaessakin. Useimmiten matkailijat kärsivät vatsataudeista. Näiltä suojautumisessa paras keino on terve järki – majoneesit ja jäätelöt kannattaa jättää syömättä ja kannattaa hankkia hyvä hyttysverkko sekä oikeanlaiset vaatteet ja käyttää hyttysmyrkkyjä.

Claessonin mukaan vastapaistettu katuruoka voi olla terveydelle parempaa kuin esimerkiksi luksushotellin seisovassa pöydässä kauan esillä olleet kylmät kastikkeet. Vatsavaivojen lisäksi löytyy pieni määrä sairauksia, joita vastaan voi ottaa rokotteen ennen matkaa esimerkiksi Afrikkaan, Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. Suurinta osaa näistä sairauksista ei tavallisesti tavata Suomessa.

Claesson kertoo myös, että matkustustavalla ja matkan aikana tehdyillä asioilla on yhtä suuri merkitys kuin sillä, mihin matkustaa. Phuketiin matkaavan riski vaihtelee paljon riippuen siitä, aikooko hän loikoilla koko loman rannalla vai reissata metsissä. Tästä riippuu myös se, mitä rokotuksia matkailijan kannattaa ottaa.

Huolimatta matkan pituudesta ja tarkoituksesta on kuitenkin aina tärkeää ilmoittaa hoitohenkilökunnalle, jos kuume nousee kolmesta kuuteen viikkoon trooppisessa tai subtrooppisessa ympäristössä vietetyn loman jälkeen. Tämä on erityisen tärkeää malarian takia.

Polio, jäykkäkouristus ja kurkkumätä

Kaikilla suomalaisilla tulisi olla kattava suoja poliota, jäykkäkouristusta ja kurkkumätää vastaan. Riski kärsiä näistä sairauksista on ulkomailla suurempi kuin täällä. Perussuoja uusitaan säännöllisin väliajoin. Jäykkäkouristussuojaa on lapsuusiän rokotusten jälkeen tehostettava kolmenkymmenen ja kurkkumätärokotetta kahdenkymmenen vuoden välein. Monet ennen vuotta 1950 syntyneet eivät ole saaneet täysin kattavaa suojaa näitä tauteja vastaan.

Malaria

Malaria on laajalle levinnyt sairaus trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Maailman terveysjärjestö WHO on laskenut, että malariaan kuolee vuosittain pelkästään Afrikan mantereella yli miljoona lasta. Tautia aiheuttavat Plasmodium-sukuun kuuluvat loiset, jotka leviävät Anopheles-hyttysen välityksellä. Malariaa esiintyy Suomessa hyvin vähän, ja nykyään kaikki Suomessa vuosittain todetut 30–40 malariatapausta ovat peräisin ulkomailta. 1800-luvulla malariaa esiintyi Suomessakin kotoperäisenä, mutta asumismuodon muuttumisen myötä malaria katosi. Myös muutokset eläintenhoidossa ja lääkkeiden yleistyminen vaikuttivat asiaan osaltaan.

Ihmisissä malariaa aiheuttavat lähinnä Plasmodium falciparum ja Plasmodium vivax -nimiset lajit. Myös Plasmodium ovalea ja Plasmodium malariaeta esiintyy, mutta ne ovat harvinaisempia. Plasmodium falciparum aiheuttaa malarian vaarallisinta muotoa, ja sitä esiintyy yleisenä tropiikeissa. Plasmodium falciparum on myös syypää käytännössä kaikkiin malariasta johtuviin kuolemantapauksiin. Plasmodium vivax aiheuttaa vähemmän vakavaa malariaa.

Malarian esiintyvyys vaihtelee tropiikissa suuresti. Tartuntariski voi olla eri alueilla hyvin erilainen ja riippuu myös tavasta, jolla asuu maassa. Myös maassaoloajalla on suuri merkitys. Onkin tärkeä seurata oman rokotuskeskuksen antamia maakohtaisia ohjeita.

Claessonin mukaan malarian lisäksi myös monet muut infektiotaudit leviävät hyttysten mukana. Yksi näistä on denguekuume, joka on yleistynyt viime vuosina ja jota esiintyy suuressa osassa Aasiaa, Keski- ja Etelä-Amerikkaa ja Afrikkaa. Onkin vähintään yhtä tärkeää suojata itseään hyttysenpistoilta kuin ottaa ennaltaehkäisevää lääkehoitoa (profylaksiaa). Hyttysverkot, hyönteissuihkeet ja pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet ovat tärkeitä etenkin iltaisin.

Afrikassa turistien malariatartunnat johtuvat yleensä Plasmodium falciparumista. Aasiassa ja Väli- sekä Etelä-Amerikassa yleisempi laji taas on Plasmodium vivax. Malarian voi saada sellaisissakin paikoissa, joihin matkustajille ei välttämättä suositella malariaprofylaksiaa eli ennaltaehkäisevää hoitoa. Hyttysiltä kannattaa siis joka tapauksessa suojautua.

Bo Claesson sanoo, että malariasta kärsivät usein kotiseudullaan muutaman vuoden tauon jälkeen vierailevat maastamuuttajat. He eivät ole välttämättä koskaan ottaneet malariaprofylaksiaa ja heille on kehittynyt ensimmäisessä kotimaassaan asuessaan rajoittunut suoja malariaa vastaan, joka on kuitenkin kadonnut ulkomailla asuessa. Profylaksia voi siis olla tarpeellista, vaikka he itse eivät uskoisikaan tarvitsevansa sitä. 

Malariaprofylaksiaan voidaan käyttää monia eri lääkkeitä. Matkakohde ja matkustustapa määrittelevät, mikä lääke sopii parhaiten. Myös malarian hoitoon tartunnan jälkeen löytyy useita lääkkeitä.

A-hepatiitti

A-hepatiittia kutsutaan myös tarttuvaksi keltataudiksi. Sitä aiheuttaa lähinnä saastuneessa vedessä leviävä virus. Tauti tarttuu ihmisestä toiseen ja sitä esiintyy yleisesti maissa, joissa juomavesi ei ole hygieenistä. A-hepatiitti on Suomessa harvinainen.

A-hepatiittivirus voi selviytyä vedessä pitkiä aikoja ja rikastua ostereissa ja simpukoissa. Alle esikouluikäiset lapset voivat saada tartunnan, vaikka harvemmin sairastuvat tautiin. He voivat kuitenkin erittää virusta ja tartuttaa sitä muihin. Tartunnan saanut voi tartuttaa muita sekä ennen että jälkeen tartunnan, kokonaisuudessaan noin kolmen tai neljän viikon ajan. Taudin itämisaika on yleensä neljä viikkoa, mutta se voi kestää myös kahdesta kuuteen viikkoon. A-hepatiittia vastaan löytyy rokote, joka suojaa taudilta kahden rokotekerran jälkeen vähintään kaksikymmentä vuotta. Gammaglobuliineilla saavutetaan lyhytaikainen suoja, joka kestää enintään neljä tai viisi kuukautta.

Keltakuume

Keltakuumeen riski on turisteille nykyään hyvin pieni, ja tautia vastaan löytyy rokote. Keltakuume on niin kutsuttu karanteenisairaus ja tietyt maat vaativat, että kaikki niihin matkustaneet ovat saaneet rokotteen sitä vastaan. Rokotetta vaaditaan etenkin, jos matkustaja tulee maasta, jossa tautia esiintyy. 

Keltakuumetta aiheuttaa virus, jota esiintyy Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, mutta ei Aasiassa. Virus leviää ihmisiin Aedes-sukuun kuuluvien hyttysten välityksellä ja tauti voi aiheuttaa vakavaa verenvuotoa ja maksaoireita. Ihmisten lisäksi virusta löytyy myös tietyistä apinoista. Keltakuume ei tartu ihmisestä toiseen ja sitä vastaan löytyy hyvin tehokas rokote, joka kannattaa ottaa jos aikoo matkustaa trooppisille alueille Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. Maiden rokotussuosituksissa keltakuumetta ei kuitenkaan välttämättä mainita. Kannattaa myös suojautua hyttysiltä.

Lavantauti

Lavantautia esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta eniten köyhissä maissa. Suomessa tauti on harvinainen ja sitä todetaan vuodessa keskimäärin viisi tapausta, jotka ovat kaikki peräisin ulkomailta. Tautia aiheuttaa Salmonella typhi -bakteeri, joka leviää ruuan ja veden välityksellä sekä harvinaisissa tapauksissa ihmisestä toiseen. Bakteereita tarvitaan tartuntaan vain noin sata, mikä on hyvin vähän. Taudin itämisaika on suhteellisen pitkä – tavallisesti neljä viikkoa tai enemmän. Lavantautia hoidetaan antibiooteilla, ja ilman hoitoa kuolleisuus on huomattavan korkea. Lavantautia vastaan löytyy useita rokotteita.

Kolera

Koleraa aiheuttava bakteeri ei kestä hyvin mahalaukun hapokkaita olosuhteita, joten terveen ihmisen riski sairastua koleraan on pieni. Rokotus on tarpeellinen vain, jos aikoo elää yksinkertaisissa hygieniaoloissa alueella, jossa koleratartunnan riski on suuri. Myös esimerkiksi pakolaisleireillä työskentelevien kannattaa ottaa rokote. Rokote otetaan juoksevana ja usein kahtena annoksena. Jotta rokote vaikuttaisi, täytyy paastota tunti ennen sen ottamista ja sen ottamisen jälkeen. Suojaava vaikutus kestää aikuisilla jopa kaksi vuotta ja lapsilla noin kuusi kuukautta. Sairautta aiheuttava bakteeri leviää veden ja ruuan mukana. Koleraa esiintyy Aasiassa ja Afrikassa ja nykyään myös Etelä-Amerikassa.

Japanin enkefaliitti

Japanin enkefaliitti eli Japanin aivokuume tarttuu hyvin harvoin turisteihin ja sitä vastaan löytyy rokote. Tauti on viruksen aiheuttama aivotulehdus, joka leviää hyttysten välityksellä. Sitä esiintyy Kaakkois-Aasiassa (etenkin Vietnamissa) ja Koreassa, Intiassa ja Nepalissa. Tauti voi tarttua ihmisten ja eläinten välillä. Siat kärsivät taudin oireista muita eläimiä useammin.

Japanin aivokuumetta aiheuttava virus kuuluu flaviviruksiin. Virus leviää ihmisiin Culex-sukuun kuuluvista hyttysistä, mutta ei leviä ihmisestä toiseen. Täsmällistä hoitokeinoa ei ole. Diagnoosi tehdään toteamalla potilaan verestä vasta-aineita.

Kuten muitakin hyttysten levittämiä sairauksia vastaan, myös enkefaliittia vastaan voi suojautua välttämällä hyttysenpistoja. Iltaisin tulisi pitää pitkähihaisia paitoja ja pitkälahkeisia housuja sekä käyttää hyttysmyrkkyä. Yöt tulee nukkua hyttysverkon suojassa. Tuuletin tai ilmastointi voivat pitää hyttyset poissa ainakin osittain. Aivokuumerokotetta suositellaan matkailijoille, jotka viipyvät kolmea tai neljää viikkoa kauemmin maaseudulla maissa, joissa Japanin enkefaliittia esiintyy.

Vesikauhu

Vesikauhu (eli raivotauti tai rabies) on rhabdoviruksiin kuuluvan viruksen aiheuttama tauti, jota vastaan tärkein suojakeino on se, ettei lähesty tuntemattomia nisäkkäitä ulkomaanmatkoilla. Varsinkin koiria ja kissoja kannattaa välttää. Vesikauhua vastaan löytyy tehokas rokote, jota voidaan käyttää ennaltaehkäisyn lisäksi myös mahdollisen tartunnan jälkeen. Tavallisella turistimatkalla pitäisi riittää, ettei koske eläimiin. Rokotetta suositellaan kuitenkin esimerkiksi metsänhoitajille, eläinlääkäreille ja sairaanhoitajille ja muille matkailijoille, jotka ammattinsa puolesta voivat joutua tekemisiin vesikauhutartunnan saaneiden ihmisten tai eläinten kanssa. Rokotusta suositellaan myös matkailijoille, jotka viettävät pidempiä aikoja alueilla, joissa rokotetta ei ole saatavilla.

Myös koiria, kissoja tai muita kotieläimiä voi rokottaa vesikauhua vastaan. Monissa maissa vaaditaan, että maahantuoduilla eläimillä on vesikauhurokotus. Vesikauhun itämisaika on yleensä kolmesta kuuteen viikkoon, mutta se voi kestää vain kolme päivää tai jopa vuoden. Pitkän itämisajan vuoksi sairautta voi estää antamalla tartunnan saaneelle välittömästi rokotuksen ja immunoglobuliinihoitoa. Diagnoosi tehdään potilaan sairaskertomuksen perusteella ulkomaanmatkoihin ja eläinten kanssa olemiseen liittyvien tietojen avulla.

Ripuli

Jopa puolet trooppisiin tai subtrooppisiin ilmastoihin matkustavista ihmisistä saattaa sairastua niin kutsuttuun turistiripuliin. Tervettä järkeä käyttämällä omaa sairastumisriskiä voi alentaa. Kannattaa välttää jäätelöä, majoneesia ja leikkeleitä. Paikanpäällä valmistettu ja kunnolla lämmitetty ruoka on yleensä hyvä vaihtoehto.

Koleraa vastaan suojaavalla rokotteella on myös E. colin toksiineita ehkäisevä vaikutus. E. coli -bakteerit ovat eräitä turisteille useimmin ripulia aiheuttavista bakteereista. Kolerarokote suojaa ripulilta kuitenkin vain noin kolme kuukautta.

HIV, AIDS ja sukupuolitaudit

HIViin tai sukupuolitauteihin sairastumisen riski on usein suurempi ulkomailla kuin Suomessa. Satunnaiset seksuaaliset kontaktit lisäävät riskiä huomattavasti.

Terveysneuvoja tropiikkiin

  • Ei kannata matkustaa trooppisille alueille kehitysmaihin, jos on raskaana.
  • Kannattaa välttää makean veden järviä etenkin Afrikassa, jotta välttyy riskiltä sairastua skistosomiaasiin.
  • Tropiikissa ei ikinä kannata kulkea paljain jaloin. Kenkiä tai sandaaleita käyttämällä välttyy väkäkärsämadoilta.
  • Pienet haavat tulehtuvat helpommin kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Haavat kannattaa pestä klooriheksidiinillä ja suojata kuivalla siteellä.