Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD) on raskas osa monen arkipäivää

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Elämä ei aina ole helppoa, ja jokainen tuntee huolta ja ahdistusta jonkin asian takia elämänsä aikana. Huolestuneisuus ja ahdistus eivät kuitenkaan välttämättä ole merkki mistään sairaudesta. Jos huomaat olleesi ahdistunut jo pidemmän aikaa ja kärsiväsi muista oireista, kuten väsymyksestä ja vatsaongelmista tai jopa sydämentykytyksestä, voi kyseessä olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD). Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivällä on usein huolestuneisuuden vuoksi vaikeuksia selvitä jopa aivan arkipäiväisistä asioista.

Diagnoosi

Monet oireyhtymät vaikuttavat ihmisen elämään vain tiettyinä hetkinä. Esimerkiksi useat fobiat aiheuttavat ongelmia lähinnä silloin, kun joutuu tekemisiin pelkoa aiheuttavan asian kanssa. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö poikkeaa näistä siten, että ahdistuneisuus on pysyvää. Huoli on läsnä aina ja se koetaan niin vahvasti, että se vaikuttaa jopa esimerkiksi lihaksiin, niveliin ja vatsaan. Lihakset ovat jännittyneessä tilassa ja fyysinen hyvinvointi kärsii.

Toistuvalle vakavalle ahdistuneisuudelle, joka ei ole tilannesidonnainen, ei pitkään ollut selkeää diagnoosia. Vuonna 1980 otettiin käyttöön englanninkielinen termi General Anxiety Disorder, josta käytetään lyhennystä GAD. Suomenkielinen termi on yleinen ahdistuneisuushäiriö. Häiriö aiheuttaa oireita tavallisesti jo lapsuudessa tai teini-iässä, ja se esiintyy yleisemmin naisilla kuin miehillä.

Voit selvittää, kärsitkö GAD:ista vai oletko vain hieman huolestunut vastaamalla kolmeen yksinkertaiseen kysymykseen:

Huolehdinko tarpeettoman paljon?

Onko minulla vaikeuksia huolestuneisuuteni hallitsemisessa?

Tunnenko huolen oireita kehossani ja/tai mielessäni?

Kattavan ja totuudenmukaisen diagnoosin saamiseksi on kuitenkin aina käytävä lääkärissä. Jos epäilee kärsivänsä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, kannattaa siis varata aika terveydenhuollosta.

Mitä yleinen ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa?

Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivillä on usein myös muita diagnosoituja psyykkisiä ongelmia, kuten esimerkiksi paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai masennusta. Yleinen ahdistuneisuushäiriö esiintyy kuitenkin myös yksinään.

Yleisen ahdistuneisuushäiriön oireiden erottaminen tavallisesta huolestumisesta voi olla vaikeaa. Kaikki kokevat huolta esimerkiksi talouteen, terveyteen tai työhön liittyvistä asioista lähes päivittäin. Erotus on siinä, että ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on huolestunut koko ajan ja huoli kasvaa niin suureksi, että eläminen tuntuu kestämättömältä ja ahdistavalta. Häiriölle on myös tyypillistä se, että siitä kärsivä ei ole välttämättä levoton samasta asiasta pitkää aikaa kerrallaan, vaan vaihtaa huolenaihetta lakkaamatta.

Kaikenlainen tavallinenkin hermostuneisuus voi aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten lihasjännitystä tai –kipua. Ne loppuvat, kun jännitystä aiheuttava tapahtuma on ohi. Yleinen ahdistuneisuushäiriö aiheuttaa näitä oireita kuitenkin koko ajan. Jännittäminen voi myös vaikuttaa mielialaan ja pieninkin asia voi aiheuttaa suuria reaktioita. Myös unensaanti ja keskittymiskyky huononevat. Aikaa kuluu paljon negatiivisten ajatusten parissa, ja ne kiertävät usein kehää. 

Avun hakeminen

Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ei usein osaa hakea apua, koska kokee ongelmansa ”normaaleiksi”. Hän voi myös tuntea häpeää tai syyllisyyttä, joita aiheuttaa itse ahdistuksen lisäksi epäluulo psyykkisiä sairauksia kohtaan. Häiriön aikaansaamat fyysiset oireet ovatkin usein syy siihen, että potilas lopulta hankkiutuu hoitoon. Ahdistuneisuus on voinut johtaa esimerkiksi uniongelmiin tai huonoihin ruokailutottumuksiin.

Tavallisia oireita ovat:

  • sydämentykytykset
  • vatsaongelmat
  • lihas- ja nivelkivut
  • uniongelmat
  • keskittymisvaikeudet

Toisinaan myös läheisten voi olla vaikeaa käsittää ongelmaa. Häiriötä sairastavan ympärillä olevat ihmiset saattavat myös huolehtia jokapäiväisistä asioista eivätkä ymmärrä, että ahdistuneisuus voi toisella olla merkki vakavammasta ongelmasta. Läheisen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, helpottaako toisen huoli koskaan vai syntyykö uusia huolia vain koko ajan lisää. Myös syömis-, nukkumis- ja vuorokausirytmeihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Avun hakemista ei pidä hävetä. Tuen ja hoidon hankkiminen aikaisessa vaiheessa parantaa elämänlaatua tulevaisuudessa ja lääkärin kanssa käyty keskustelu on parempi vaihtoehto kuin jatkuva huolehtiminen.

Hoito

Yleistä ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa lääkkeillä ja kognitiivisella psykoterapialla. Myös erilaisten rentoutumismenetelmien vaikutuksia tutkitaan. Yleisesti käytetään psykoterapian ja lääkeaineiden yhdistelmää.

Kognitiivinen psykoterapia on terapiamuoto, jossa lähtökohtana on yksilö ja se, miten hän näkee itsensä ja ympäristönsä sekä miten hän reagoi erilaisiin elämässä kohtaamiinsa tilanteisiin. Kognitiivinen psykoterapia perustuu tekemiseen, ja sen avulla yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada keinoja elämässä pärjäämiseen.

Ahdistuneisuushäiriöön vaikuttavia lääkkeitä on erityyppisiä. Esimerkiksi antidepressantteja tai epilepsian hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä voidaan käyttää. Epilepsialääkkeet ovat olleet tehokkaita mielialojen tasapainotuksessa. Hoidossa on tärkeää, että potilas kertoo lääkärille avoimesti ja selkeästi hoidon toimivuudesta ja lääkkeiden vaikutuksista. 

Hoitomuotojen yhdistäminen on tavallista. Lääkkeillä pyritään vähentämään ahdistusta välittömästi ja psykoterapialla taas hoidetaan ongelmia pidemmällä aikavälillä. Askel oikeaan suuntaan on myös se, että hankkii lisää tietoa aiheesta itselleen ja läheisilleen ja oppii ymmärtämään ongelmiaan paremmin. 

Hoidon seuranta

Yleinen ahdistuneisuushäiriö on pitkäaikainen sairaus, joten nopeita hoitoja ei ole. Kognitiivisen psykoterapian ja lääkkeiden avulla pitkällä aikavälillä tähdätään huolettomampaan elämään ja arjesta selviämiseen.

On tärkeää, että lääkitys on kullekin potilaalle paras mahdollinen, joten lääkäriin kannattaa ottaa uudestaan yhteyttä, jos lääkkeillä ei ole toivottuja vaikutuksia. Toisinaan annostusta täytyy muuttaa tai käyttöön on otettava jopa kokonaan uusi lääke.

Hoitojen alettua on hyvä seurata niiden etenemistä itse itseään testaamalla ja tarkistamalla, että hoito on toiminut. Jos hoito ei toimi, ei pidä epäröidä ottaa yhteyttä hoitohenkilökuntaan. Yhteistyöllä saadaan aikaan parhaat edellytykset ahdistuksettomaan elämään.

Yleisen ahdistuneisuushäiriön kanssa eläminen ja sen hallinta

Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän läheisten kannattaa ottaa ongelma huomioon ja tarkkailla myös mahdollisia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia sekä antaa tukea ja kuunnella. Myös läheisten on hyvä päästä puhumaan siitä, miten toisen pitkäaikainen ahdistus vaikuttaa heidän elämäänsä. Tätä varten on olemassa järjestöjä, jotka auttavat ja tukevat läheisiä.

Oikeiden hoitotapojen avulla ahdistuneisuutta saadaan vähennettyä ja elämänhallintaan löydetään uusia menetelmiä. Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän on hyvä löytää keinoja, joilla pääsee irti huolestumisen kierteestä. Lääke- ja terapiahoitojen lisäksi kannattaa yrittää helpottaa oloaan esimerkiksi maalaamalla, kirjoittamalla tai käymällä kävelyillä. Ajatusten selvittäminen ja mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisemisen yrittäminen voivat auttaa. 

Sairauksien kanssa täytyy usein oppia elämään, mutta yleisen ahdistuneisuushäiriön kohdalla kyse on päinvastaisesta; täytyy oppia elämään ilman ahdistusta. On tärkeää muistaa, että jokaisella on oikeus elää omilla ehdoillaan ilman ahdistusta ja levottomuutta.