Fobia eli määräkohteinen pelko

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Kaikki kokevat pelkoa joskus. Tavallisesti pientä pelon tunnetta voi aiheuttaa jännittävä elokuva, jokin uusi kokemus tai vaikka se, kun lapsi ensimmäisen kerran kiipeää itse portaat ylös. Pelko muodostuu ongelmaksi silloin, kun se aiheuttaa niin suurta ahdistusta, että elämänlaatu kärsii. Tällainen pelko on yleensä tarpeetonta ja sitä kutsutaan fobiaksi tai määräkohteiseksi peloksi. Monia fobioista kärsiviä voidaan onneksi auttaa suhteellisen helposti.

Fobia on irrationaalista pelkoa

Fobia on jonkin tietyn asian tai tilanteen aiheuttamaa aiheetonta pelkoa. Fobiasta kärsivä henkilö eli foobikko tuntee itsensä rajoitetuksi ja tietyissä tapauksissa pelko saattaa leimata koko hänen elämäänsä.

Psykologi Gabriella Svanbergin mukaan fobiat johtuvat usein perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Tietyn haavoittuvuustekijän perinyt henkilö ei välttämättä koskaan saa fobiaa, jollei jokin tapahtuma tai elämäntilanne vaikuta sen kehittymiseen. Haavoittuvuustekijä voi olla esimerkiksi ujous, ja fobiaan johtavan kierteen voi panna alulleen esimerkiksi epäonnistunut esiintymistilanne. Valmiiksi ujo henkilö alkaa epäonnistumisen jälkeen vältellä samankaltaisia tilanteita eikä saa positiivisia kokemuksia esiintymisestä. Lopulta hän saattaa ahdistua jo pelkästään siitä, että ajattelee ihmisten edessä puhumista.

Svanberg kertoo, että monet jättävät osallistumatta tärkeisiin tapahtumiin välttääkseen huonon olon. Fobiasta on kyse silloin, kun pelko rajoittaa elämää jatkuvasti ja vaikuttaa arkeen negatiivisesti. Sosiaaliselle fobialle on tyypillistä, että siitä kärsivä kokee toisten tutkivan itseään. Monet pelkäävät punastumista, hikoilua ja änkytystä sosiaalisissa tilanteissa. Tietty fobia voi myös olla esimerkiksi kohtuuton hämähäkkien, käärmeiden, hissien tai lentokoneiden pelko. Kognitiivinen psykoterapia ja/tai lääkitys ovat fobioiden yleisimmät hoitokeinot.

Ehdollistumattomat ja ehdollistuneet fobiat

Pitkälti behaviorismiteoriaan perustuvassa kognitiivisessa psykoterapiassa puhutaan ehdollistumattomasta ja ehdollistuneesta käyttäytymisestä. Esimerkki ehdollistumattomasta käytöksestä on käden automaattinen nostaminen pois tulikuumalta hellalta. Ehdollistunut käytös taas on kyseessä esimerkiksi silloin, kun lapsuudessa jostain syystä hyvällä tavalla tärkeä tuoksu vielä aikuisenakin toimii rauhoittavasti.

Svanbergin mukaan fobiat ovat opittua käyttäytymistä, josta täytyy myös ikään kuin oppia pois. Hoitokeinona on itsen altistaminen vähitellen sille asialle tai tilanteelle, jota pelkää ja opettaa siten itselleen, ettei sitä tarvitse pelätä. Prosessia voi verrata trampoliinilla hyppimiseen – aluksi hyppii varovasti ja matalalle, lopulta vähitellen yhä korkeammalle.

Totuttautumista kutsutaan habituaatioksi. Pelkoa tuottavaan asiaan totutaan samalla tavoin kuin esimerkiksi pahaan hajuun tai kuumaan kylpyyn. Vähän ajan kuluttua hajua ei enää huomata tai kylpyvesi ei enää tunnu yhtä kuumalta, koska niihin on totuttu. Ihmisillä on tapana tottua suurimpaan osaan asioista.

Positiiviset seuraukset saavat meidät toistamaan niihin johtanutta käyttäytymistä. Jos lottoaa ja voittaa, lottoaa luultavasti jatkossakin. Fobiakoulutuksen yhteydessä puhutaan paljon positiivisista vahvistuksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Pelkoa ylläpitävä kierre, johon ihmiset usein joutuvat, pysyy käynnissä ainakin osin siksi, että se tarjoaa positiivisia seurauksia nopeasti. Jos sosiaalisesta fobiasta kärsivä ihminen joutuu huoneeseen, joka on täynnä ihmisiä, hän kenties lähtee huoneesta heti pois. Ahdistus katoaa, joten päätös tuntuu oikealta ja seuraavan kerran samassa tilanteessa hän toimii samalla tavalla. Vähemmän ilmiselviä välttelykeinoja ovat esimerkiksi otsatukan takana piilottelu, poispäin katsominen ja puhelimeen vastaamatta jättäminen. Nämä kaikki voivat lyhyellä aikavälillä vähentää ahdistuneisuutta, mutta pidemmän päälle ne johtavat erakoitumiseen eikä henkilö totu koskaan muiden seurassa oloon.

Hoito

Fobioiden hoidossa hankkiudutaan vähitellen eroon kaikesta välttelykäyttäytymisestä ja ahdistuneisuutta vain välittömästi lievittävästä käytöksestä. Vähitellen on totuttava asiaan, joka aiheuttaa huolestuneisuutta ja pelkoa. Elämästä tulee näin lopulta helpompaa. Sosiaalisen fobian kohdalla on tärkeää keskittyä enemmän ulkomaailmaan eikä koko ajan vain omaan itseen, painottaa Svanberg.

Svanbergin mukaan muutama tunnin intensiivinen hoitokerta voi auttaa hyvin yksittäisiin fobioihin, mutta sosiaalinen fobia vaatii usein vähintään kaksitoista hoitokertaa ja lisäksi kotiharjoituksia. Monelle sosiaalisesta fobiasta kärsivälle ryhmäterapia on hyvä vaihtoehto. Ryhmässä ymmärtää, että monet muutkin toimivat samalla tavalla, ja se voi olla helpottavaa.

Ahdistuneisuuden itsehoito

  • Kannattaa ymmärtää, että ahdistuneisuus on ”taistele tai pakene” -reaktio, joka voi alkaa väärällä hetkellä, mutta lievenee jos vain pysyy paikallaan.
  • Omien tunteiden hallinnassa auttavia tekniikoita ovat esimerkiksi muihin asioihin keskittyminen, rentoutuminen, positiivinen ajattelu ja se, että opetellaan tulkitsemaan kehon merkkejä oikein.
  • Epämukavuutta kannattaa arvioida asteikolla 0-100, jotta olon muuttuminen paremmaksi olisi huomattavissa.
  • Kannattaa ymmärtää, miten paljon rohkeutta vaatii pelkästään ongelman myöntäminen ja se, että hakee apua.

Myös säännöllinen unirytmi, kahvinjuonnin ja nikotiininkulutuksen vähentäminen, säännöllinen liikunta ja rentoutumisharjoitukset tai meditaatio ja jooga voivat auttaa.

Epätavallisia fobioita

Aikmofobia: Terävien ja teräväkulmaisten esineiden pelko. Aikmofobiasta kärsivät saattavat kammota jopa osoittavaa sormea.

Agyrofobia: Tien ylittämisen pelko, jolla ei ole mitään tekemistä liikenteen kanssa.

Antofobia: Kukkien pelko, joka voi vaikeuttaa ulkona liikkumista.

Korofobia: Tanssimisen pelko.

Koulrofobia: Klovnien pelko. Ei koske pelkästään sellaisia klovneja, joiden on tarkoitus olla pelottavia, vaan myös täysin tavallisia klovneja.

Nomofobia: Pelko, että joutuu olemaan ilman matkapuhelinyhteyksiä. Nomofobia on tunnetuista fobioista uusimpia ja seurauksen voi olla, että siitä kärsivä koskaan sulje puhelintaan ja vie sen mukanaan aivan kaikkialle.

Olfaktofobia: Hajujen pelko, joka voi olla rajoittunut yhteen tiettyyn hajuun tai koskea kaikenlaisia vahvoja hajuja.

Fobofobia: Fobioiden pelko, jossa itse pelon pelkäämisestä muodostuu ongelma.

Spektrofobia: Peilien ja oman peilikuvan pelko. Harvinainen pelkotila, joka käsitetään oman itsensä ymmärtämisen peloksi.

Tetrafobia: Numero neljän pelko – yleinen useissa Aasian maissa, joissa nelosta ja kuolemaa tarkoittavat sanat kuulostavat hyvin samalta.