Tyypin 1 diabetes

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Suomessa noin 50 000 ihmistä sairastaa tyypin 1 diabetesta. Tyypin 2 diabetes on todettu noin 250 000 ihmisellä. Arviolta lähes 200 000 ihmistä sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. 

Diabetesta kutsuttiin ennen sokeritaudiksi. Se on päivittäistä hoitoa vaativa pitkäaikaissairaus. Diabeteksen päätyypit ovat tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes.

Tyypin 1 diabetes: Haiman insuliinia tuottavat solut (beetasolut) ovat tuhoutuneet. Elintoiminnoille välttämätöntä insuliinia ei erity. Insuliinihoito on välttämätön.

Tyypin 2 diabetes: Haima ei tuota insuliinia riittävästi tai insuliini vaikuttaa heikosti. Sairautta kutsutaan myös aikuistyypin diabetekseksi, koska se alkaa usein aikuisiällä. Riskitekijöitä ovat perinnölliset tekijät, liikkumattomuus, ylipaino, rasvainen ruoka, alkoholi, tupakointi, stressi ja ikä. Sairautta hoidetaan oikean ruokavalion ja liikunnan avulla. Toisinaan käytetään myös lääkehoitoa.

Mistä tyypin 1 diabetes johtuu?

Tyypin 1 diabetesta kutsutaan myös nuoruustyypin diabetekseksi. Syitä sairauden puhkeamiseen ei vielä tiedetä kunnolla. Ympäristö- ja perintötekijöiden uskotaan vaikuttavan sairauden puhkeamiseen. Ravinto on yksi ympäristötekijä, joka saattaa vaikuttaa sairauden syntyyn. Varhaislapsuuden tai mahdollisesti jopa äidin raskaus- ja imetysajan ravitsemus voi olla yksi sairauden taustalla oleva syy. 

Geneettinen alttius yhdessä ympäristötekijöiden kanssa voi laukaista tyypin 1 diabeteksen. Tyypin 1 diabetes voi johtua esimerkiksi:

  1. beetasoluihin vaikuttavasta virustulehduksesta 
  2. liian hygieenisestä kasvuympäristöstä
  3. vähäisestä suolistobakteerien määrästä
  4. nopeasta painonnoususta
  5. vaikeasta stressistä (esim. kuolemasta johtuva)

Tyypin 1 diabeteksen oireet ja hoito

Tyypin 1 diabeteksen tyypillisimpiä oireita ovat jano, virtsan erityksen lisääntyminen, väsymys ja tahaton laihtuminen. Oireet johtuvat sokerin liiallisesta kertymisestä vereen, mikä johtuu insuliinin puutoksesta tai insuliinin heikosta tehosta. Jos tyypin 1 diabetesta ei todeta ajoissa, sairastunut saattaa saada hengenvaarallisen happomyrkytyksen. Sen oireita ovat uneliaisuus, pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, asetonin haju hengityksessä ja tajuttomuus.

Diabetes todetaan verinäytteestä mitatusta poikkeavasta sokeripitoisuudesta. Tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla, jota annetaan joko pistoksina tai pumpulla. Hoito on jatkuva ja elinikäinen. Insuliinihoitoa kutsutaan monipistoshoidoksi. Hoidon päätavoite on verensokeritason ylläpitäminen mahdollisimman lähellä normaalia tasoa. Tyypin 1 diabetesta sairastavan tulee itse aktiivisesti seurata omaa verensokeritasoa ja laskea hiilihydraattien määrää, jotta insuliiniannokset voidaan sovittaa oikeanlaisiksi. Tämä on tärkeää hoidon onnistumisen kannalta. Riittävä unensaanti, terveellinen ruoka ja säännöllinen liikunta ovat hyödyllisiä sairauden hoidossa. Diabeetikon on hyvä pitää mukanaan aina jotakin hiilihydraattipitoista ruokaa, jota voi ottaa, jos verensokeri laskee liian alas. Tyypin 1 diabetesta sairastavan on hyvä välttää tupakointia sekä liiallista alkoholinkäyttöä. 

Insuliinipumppu helpottaa elämää

Insuliinia voidaan annostella myös pumpulla. Insuliinipumppu on hyvin pieni laite, joka pumppaa ihon alle jatkuvasti pikainsuliinia säädetyn nopeuden mukaisesti. Insuliinipumpulla voidaan kattaa helposti varsinkin pieni insuliinintarve. Insuliinipumppu liitetään ihon alle kiinnitettyyn kanyyliin, jonka kautta pumppu annostelee insuliinia. Infuusioletku ja kanyyli vaihdetaan 2–3 vuorokauden välein. Pumpun käyttäjä voi itse helposti säätää sopivan ateriainsuliiniannoksen. Pumppuhoidossa verensokeritaso mitataan useammin kuin monipistoshoidossa.

Insuliinipumppu helpottaa monen diabeetikon elämää. Työ, vapaa-aika ja fyysinen rasitus asettavat erilaisia insuliinitarpeita. Insuliinipumpun muistiin voi muun muassa ohjelmoida erilaisten päivien perusinsuliiniannostelun. Jotkin insuliinipumput mittaavat myös käyttäjän verensokerin. Markkinoilla on tarjolla useita erilaisia insuliinipumppuja ja uusia kehitellään koko ajan. 

Verensokerin mittaaminen

Verensokeritason seuraaminen on välttämätöntä diabeteksen hoidossa. Verensokeri mitataan sormenpäästä otetusta veritipasta. Verensokerin mittaukseen on olemassa useita erilaisia mittareita. Diabeetikon on mitattava verensokeria useita kertoja päivässä, jotta hyvä verensokeritaso voidaan saavuttaa. Mitatut arvot kirjataan ylös, jotta niitä voidaan seurata. Verensokerin seuranta on ainoa tapa annostella insuliinia vaihtelevien tarpeiden mukaan. Verensokerimittausten avulla myös tiedetään, onko insuliiniannos sopiva ruokamäärään ja kulutukseen suhteutettuna. 

Toisinaan verensokeri saattaa laskea liian alas insuliinihoidon yhteydessä, jolloin saattaa esiintyä esimerkiksi heikotusta, hikoilua, päänsärkyä, huimausta, nälän tunnetta, poissaolon tunnetta ja silmien sumenemista. Oloa voi helpottaa juomalla (mehua) tai syömällä heti jotakin hiilihydraattipitoista ruokaa (esim. hedelmä, jäätelöä). Liian matala verensokeri voi aiheuttaa tajuttomuuden eli insuliinisokin. Verensokeri voi olla myös liian korkea. Sen oireita ovat väsymys, jano, pahoinvointi ja tajunnantason aleneminen. Liian korkeaa verensokeria voi seurata happomyrkytys, joka vaatii pikaista lääkärinhoitoa.

Diabetesta koskevia erityishuomioita 

Diabetes on aina läsnä diabeetikon elämässä. Diabeetikon omalla aktiivisuudella on suuri merkitys hoidon onnistumisen kannalta. Diabeetikon elämää voidaan helpottaa kehittämällä uusia hoitomenetelmiä, huolehtimalla yhteistyöstä potilaan ja lääkärin sekä muun hoitohenkilöstön välillä sekä erilaisten teknologisten ratkaisujen ja laitteiden avulla. Uusien menetelmien avulla voidaan merkittävästi parantaa diabeetikon elämänlaatua. Maailman diabetespäivää vietetään joka vuosi 14.11. Diabetespäivänä pyritään herättämään maailmanlaajuista diabetekseen kohdistuvaa huomiota.

Diabetesta koskeva tutkimustyö pyrkii erityisesti selvittämään diabeteksen syntyyn vaikuttavia syitä, sekä kehittämään diabetekseen parannuskeinoja. Tyypin 1 diabetekseen on kehitteillä rokote. Etenkin beetasoluja tuhoavia viruksia vastaan pyritään kehittämään rokote. Rokotteelle on suuri tarve, sillä tällä hetkellä tyypin 1 diabetekseen ei ole mitään ehkäisykeinoa. Suomalaiset tutkijat ovat onnistuneet selvittämään, että beetasoluja tuhoava virus on enterovirus, jota vastaan voidaan kehittää rokote. Tutkijat uskovat, että rokotteella voitaisiin ehkäistä suuri osa tyypin 1 diabetestapauksista.

Uusien hoitokäytäntöjen ansiosta diabetekseen liittyvien komplikaatioiden määrä on vähentynyt. Esimerkiksi raskauden aikaisten komplikaatioiden määrä on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana erityisesti hyvän diabeteshoidon ansiosta. Nykyään äidin diabetes otetaan aina huomioon raskauden aikana. Vaikka diabeetikon raskautta pidetään edelleen riskiraskautena, diabeetikon synnyttämällä lapsella on nykyään erittäin hyvät mahdollisuudet selviytyä. Äidin diabetes voidaan ottaa huomioon jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Koska raskaus muun muassa vaikuttaa insuliinin tarpeeseen, verensokeritasoa on tarkkailtava erityisen tarkasti läpi koko raskausajan. Tyypin 1 diabeteksessa raskauteen voi liittyä erilaisia ongelmia. Yleisimpiä ongelmia ovat sikiön liikakasvu, lasten epämuodostumat, runsas lapsivesi, kohonnut verenpaine ja raskausmyrkytys.

Diabetekseen liittyy joukko erilaisia lisäsairauksia. Jotta lisäsairauksilta vältyttäisiin, diabeetikoille tehdään säännöllisesti erilaisia tutkimuksia. Näitä ovat etenkin silmänpohjien valokuvaus, jalkojen kunnon tarkastelu, virtsan valkuaisten tutkiminen yövirtsasta ja neuropaattisten oireiden seuraaminen.