ADHD: oireet, tutkimukset, hoito ja tuki

Tieto ADHD:sta on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Samalla huomattavasti useampi lapsi, nuori ja aikuinen on saanut diagnoosin. Kasvu on ollut erityisen selvää tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa.

Mikä ADHD on?

ADHD on lyhenne englanninkielisestä nimestä attention deficit hyperactivity disorder (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Keskeiset oireet liittyvät tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeuksiin, impulsiivisuuteen sekä ylivilkkauteen tai sisäiseen levottomuuteen.

Se, mitkä vaikeudet ovat hallitsevia, vaihtelee. Joillakin on ennen kaikkea tarkkaavuuden, suunnittelun ja järjestelmällisyyden ongelmia, kun taas toisilla on myös selvää ylivilkkautta ja impulsiivisuutta.

ADD-termiä käytettiin aiemmin kuvaamaan ADHD:n muotoa, jossa tarkkaavuuden vaikeudet ovat keskeisiä ja ylivilkkautta esiintyy vain vähän tai ei lainkaan. Nykyisessä diagnoosiluokituksessa ADD:tä ei pidetä erillisenä diagnoosina, vaan yhtenä ADHD:n ilmenemismuotona.

Kuinka yleinen ADHD on?

ADHD:ta esiintyy sekä lapsilla että aikuisilla. ADHD:n esiintyvyys väestössä ja rekisteröidyn diagnoosin saaneiden osuus ovat eri mittareita. Diagnoositilastoihin vaikuttavat muun muassa se, mitkä ikäryhmät lasketaan mukaan, miten terveydenhuolto on järjestetty ja miltä ajanjaksolta tiedot kerätään.

Suomessa ja Ruotsissa noin 10–12 prosentilla pojista on rekisteröity ADHD-diagnoosi. Tytöillä vastaava luku on noin 5–7 prosenttia. Tanskassa ja Norjassa noin 5 prosentilla lapsista arvioidaan olevan ADHD.

Maiden ja alueiden väliset erot osoittavat muun muassa, että rekisteröidyt diagnoosit eivät ole sama asia kuin ADHD:n todellinen esiintyvyys väestössä.

Mikä aiheuttaa ADHD:n?

ADHD:lle ei ole yhtä yksittäistä syytä. Tutkimusten mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suuri merkitys, ja ADHD:ta esiintyy usein useammalla saman perheen jäsenellä.

ADHD on kehityksellinen häiriö, ja se liittyy eroihin siinä, miten aivot kehittyvät ja säätelevät muun muassa tarkkaavuutta, motivaatiota, impulsseja ja aktiivisuutta.

Yksittäisillä ympäristötekijöillä ei voida selittää ADHD:n syntyä. Ympäristö vaikuttaa kuitenkin siihen, kuinka suuria seurauksia ADHD:hen liittyvillä vaikeuksilla on. Ihminen voi esimerkiksi pärjätä hyvin selkeässä ja ennakoitavassa ympäristössä, mutta kohdata merkittäviä ongelmia, kun suunnittelua, itsenäisyyttä ja keskittymistä koskevat vaatimukset kasvavat.

ADHD voi näkyä eri ihmisillä eri tavoin

ADHD yhdistetään usein lapseen, jonka on vaikea istua paikallaan. Se on kuitenkin vain yksi monista mahdollisista tilanteista.

Tarkkaavuuden vaikeudet voivat tarkoittaa, että on vaikea päästä alkuun, saada tehtäviä valmiiksi, pitää paikat järjestyksessä, olla ajoissa tai muistaa suunnittelemiaan asioita. Myös keskittymisen ylläpitäminen yksitoikkoiselta tuntuvaan tekemiseen voi olla vaikeaa, vaikka toisinaan voi keskittyä hyvin intensiivisesti johonkin, mikä herättää suurta kiinnostusta.

Impulsiivisuus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskeyttää muita, tekee nopeita päätöksiä tai että odottaminen on vaikeaa. Aikuisten ylivilkkaus ei välttämättä tarkoita juoksentelua, vaan se voi näkyä levottomuutena, suurena aktiivisuuden tarpeena tai tunteena siitä, että on koko ajan oltava liikkeessä.

ADHD tytöillä ja naisilla

ADHD havaitaan tytöillä usein myöhemmin kuin pojilla. Yksi selitys on, että tytöillä ylivilkkaus on useammin vähemmän näkyvää, ja heillä voi sen sijaan olla vaikeuksia keskittymisessä, järjestelmällisyydessä ja sisäisessä levottomuudessa. Tällaiset ongelmat jäävät koulussa helpommin huomaamatta.

Sukupuolten väliset erot pienenevät myöhemmin elämässä, ja viime vuosina diagnostiikan ja lääkehoidon voimakkain kasvu Pohjoismaissa on nähty tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa.

ADHD aikuisilla

ADHD alkaa lapsuudessa, mutta monilla vaikeudet jatkuvat aikuisikään. Oireet voivat samalla muuttua. Selvä motorinen ylivilkkaus usein vähenee, kun taas keskittymisen, järjestelmällisyyden, ajantajun ja impulssien hallinnan ongelmat voivat jatkua.

Aikuisuus asettaa lisäksi suuria vaatimuksia työn, talouden, ihmissuhteiden, kodin ja perhe-elämän itsenäiselle järjestämiselle. Siksi ADHD voi joskus tulla selvemmin esiin vaatimusten kasvaessa, vaikka oireita olisi ollut lapsuudesta asti.

Samalla monet voivat kehittää keinoja, joiden avulla vaikeudet eivät näy yhtä selvästi ulospäin.

Muut samanaikaiset häiriöt ovat yleisiä

ADHD:n kanssa esiintyy usein muita neuropsykiatrisia tai psykiatrisia häiriöitä. Esimerkkejä ovat autismi, ahdistus, masennus, uniongelmat, kielelliset ja oppimisen vaikeudet sekä päihteiden käyttö.

Tämä on tärkeä syy siihen, että ADHD-tutkimuksissa ei pelkästään huomioida ADHD-oireita. Terveydenhuollon on arvioitava henkilön kokonaistilanne ja selvitettävä, voivatko vaikeudet johtua jostakin muusta tilasta tai olla sen vaikutuksen alaisia.

Näin ADHD tutkitaan

Suomessa lapsen vaikeudet voidaan ottaa ensin puheeksi neuvolassa, kouluterveydenhuollossa tai opiskeluterveydenhuollossa. Aikuiset voivat tilanteensa mukaan kääntyä terveysaseman, opiskeluterveydenhuollon tai työterveyshuollon puoleen. Paikallinen hoitoketju määrittää, missä jatkotutkimukset tehdään.

Suomalainen Käypä hoito -suositus ADHD:sta korostaa laaja-alaista arviota oireista, kehityshistoriasta, toimintakyvystä ja vaikeuksien muista mahdollisista syistä. Tiedon kerääminen useista eri ympäristöistä on erityisen tärkeää lapsia tutkittaessa. Arjen tuki voidaan aloittaa tarpeen mukaan, eikä sen tarvitse odottaa diagnoosia.

Diagnoosissa on kyse myös siitä, miten arki sujuu

Se, että on toisinaan hajamielinen, levoton tai keskittyminen on vaikeaa, ei tarkoita, että ihmisellä on ADHD.

Diagnoosi edellyttää pitkäkestoista oirekuvaa, joka on alkanut lapsuudessa ja aiheuttaa selviä vaikeuksia arjessa. Ongelmia on oltava useammalla kuin yhdellä tärkeällä elämänalueella, esimerkiksi sekä kotona että koulussa tai sekä yksityiselämässä että työssä.

Ongelmien suuruus ei siis riipu pelkästään oireista vaan myös siitä, millaisia vaatimuksia ihminen kohtaa ja millaista tukea ympäristössä on tarjolla.

ADHD:n hoito ja tuki

Hoito suunnitellaan yksilöllisesti, ja se voi koostua tiedosta, tuesta ja arjen mukautuksista, perheohjauksesta, psykologisista tai muista lääkkeettömistä hoidoista sekä lääkkeistä. Koulussa tai oppilaitoksessa voidaan tarvita tukitoimia oppilaan tai opiskelijan yksilöllisten vaikeuksien perusteella.

ADHD-lääkkeet

Lääkkeet voivat olla tärkeä osa hoitoa sekä lapsilla että aikuisilla. Ne voivat muun muassa vähentää tarkkaamattomuutta, impulsiivisuutta ja ylivilkkautta ja siten helpottaa selviytymistä koulussa, työssä ja arjessa.

Yleisimmät lääkkeet ovat keskushermostoa stimuloivia. Metyylifenidaattia käytetään usein ensisijaisena lääkkeenä. Muita vaihtoehtoja ovat muun muassa lisdeksamfetamiini ja deksamfetamiini. Lisäksi on olemassa ei-stimuloivia lääkkeitä, kuten atomoksetiini ja joillekin potilaille guanfasiini. Parhaiten sopiva lääke valitaan yksilöllisesti.

Hoitoa seurataan sekä tehon että mahdollisten haittavaikutusten arvioimiseksi. Esimerkiksi ruokahalua, painoa, lasten pituuskasvua, pulssia ja verenpainetta voi olla tarpeen seurata.

Pitkävaikutteiset ADHD-lääkkeet – vaikutusta voidaan säätää päivän mittaan

Stimuloivat ADHD-lääkkeet eivät eroa toisistaan pelkästään vaikuttavan aineen perusteella. Vähintään yhtä tärkeää voi olla se, miten lääke vapautuu ja kuinka kauan vaikutus kestää.

Ensimmäiset ADHD-lääkkeet olivat lyhytvaikutteisia, ja ne piti usein ottaa useita kertoja päivässä. Tämä voi aiheuttaa suurempia vaihteluita lääkepitoisuudessa: selvä vaikutus annoksen jälkeen ja nopeampi vaikutuksen hiipuminen muutaman tunnin kuluttua. Joillakin lääkepitoisuuden nopea lasku voi aiheuttaa niin sanotun rebound-ilmiön, jolloin esimerkiksi levottomuus, ärtyneisyys tai muut ADHD-oireet korostuvat tilapäisesti.

Nykyään käytetään usein pitkävaikutteisia lääkkeitä. Ne on kehitetty vaikuttamaan suuremman osan päivästä, mutta pitkävaikutteisuus ei tarkoita, että kaikki valmisteet toimisivat samalla tavalla. Eri vapautumistekniikat johtavat erilaisiin vaikutusprofiileihin. Eri lääkkeet vapauttavat suuremman tai pienemmän osan annoksesta heti ja loput vähitellen päivän mittaan.

Uudemmat vapautumistekniikat mahdollistavat myös sen, että ruoansulatuskanavan pH-arvo ei vaikuta stimuloiviin ADHD-lääkkeisiin ja että niitä on nykyään saatavana myös purutabletteina.

Useita pitkävaikutteisten ADHD-lääkkeiden tyyppejä

Pitkävaikutteisia ADHD-lääkkeitä on useita tyyppejä. Metyylifenidaattia on saatavana erilaisina depotvalmisteina, joista lääke vapautuu vähitellen päivän mittaan. Myös lisdeksamfetamiini on pitkävaikutteinen, mutta eri tavalla: se on lääke, joka aktivoituu vasta imeydyttyään elimistöön. Imeydyttyään se muuttuu deksamfetamiiniksi, mikä saa aikaan lääkkeen vaikutuksen. Vähittäinen muuntuminen auttaa vaikutusta kestämään suuren osan päivästä.

Pitkävaikutteisen hoidon tavoitteena on usein tasainen oireiden hallinta sinä osana päivää, jolloin sitä tarvitaan, sekä vähitellen hiipuva vaikutus. Lääkkeen ottaminen vain kerran aamulla voi olla käytännöllistä, etenkin lapsille, joiden pitäisi muuten ottaa annos koulupäivän aikana.

Samalla pisin mahdollinen vaikutus ei aina ole paras. Joku voi tarvita vaikutusta pitkän työ- tai opiskelupäivän ajan, kun taas toinen tarvitsee lyhyemmän vaikutusajan. Myös vaikutus ruokahaluun ja uneen, muut haittavaikutukset sekä se, mihin aikaan päivästä oireet aiheuttavat eniten ongelmia, on otettava huomioon.

Siksi kaksi lääkettä, joissa on sama vaikuttava aine, voidaan kokea eri tavoin ja ne voivat toimia samalla henkilöllä eri tavalla. Hoito on räätälöitävä yksilöllisesti niin vaikuttavan aineen, annoksen, lääkemuodon kuin vaikutuksen keston suhteen.

ADHD-lääkkeiden haittavaikutukset

Stimuloivat lääkkeet voivat aiheuttaa muun muassa ruokahalun heikkenemistä, päänsärkyä, vatsavaivoja, univaikeuksia sekä pulssin tai verenpaineen nousua. Lapsilla seurataan myös pituutta ja painoa.

Myös ei-stimuloivat lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Yleisimmät haittavaikutukset vaihtelevat valmisteittain. Jos lääke ei tehoa riittävästi tai aiheuttaa häiritseviä haittavaikutuksia, annosta voidaan joutua muuttamaan tai kokeilemaan toista lääkettä. Hoitoa tulee arvioida säännöllisesti.

Ruokavalio ja ADHD – onko sillä merkitystä?

Ei ole olemassa erityistä ”ADHD-ruokavaliota”, jonka olisi osoitettu hoitavan ADHD:ta.

Sen sijaan säännölliset ateriat ja ravitsemuksellisesti hyvä ruokavalio ovat tärkeitä terveydelle – aivan kuten kaikille muillekin. Joillekin ADHD voi vaikeuttaa aterioiden suunnittelua ja syömisen muistamista. Stimuloivat lääkkeet voivat lisäksi heikentää ruokahalua, mihin on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota kasvavilla lapsilla.

Jos ruokahalu tai paino muuttuu, asiasta kannattaa keskustella hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Ruoka, mahahappoa säätelevät lääkkeet ja tietyt juomat (esimerkiksi mehu ja energiajuomat) voivat vaikuttaa mahalaukun pH-arvoon, mikä puolestaan voi vaikuttaa siihen, miten eri stimuloivat lääkkeet vapautuvat.

Tukea tarvitaan myös diagnoosin jälkeen

Diagnoosi ei ole päätepiste. Hoidon ja tuen tulee perustua yksilön todellisiin tarpeisiin ja toimintakykyyn.

Lapsen kohdalla kyse voi olla koulun tukitoimista, vanhempien tukemisesta ja avusta rakenteen ja ennakoitavuuden luomisessa. Aikuinen voi tarvita vastaavaa tukea työelämässä, opinnoissa tai kotona.

Kognitiiviset apukeinot – esimerkiksi muistutukset, kalenterit, tarkistuslistat ja apu ajankäytön suunnittelussa – voivat helpottaa arkea. Laaja-alaisissa vaikeuksissa tukea voidaan joutua koordinoimaan useiden toimijoiden välillä.

Elämä ADHD:n kanssa

ADHD tuo mukanaan sekä vaikeuksia että suuria yksilöllisiä eroja. Sama ihminen voi toimia hyvin eri tavoin tilanteen, vaatimusten, kiinnostuksen ja saatavilla olevan tuen mukaan.

Joillekin diagnoosi tarkoittaa, että he saavat ensimmäistä kertaa selityksen vuosia jatkuneille ongelmille. Toisille voi viedä aikaa ymmärtää, mitä diagnoosi merkitsee.

Tiedon, yksilöllisesti räätälöidyn tuen ja tarvittaessa lääkehoidon avulla monet voivat saada huomattavasti paremmat edellytykset arjesta selviytymiseen, opiskeluun, työntekoon ja toimiviin ihmissuhteisiin.

Milloin minun pitäisi hakea apua?

Hae apua, jos tarkkaavuuden vaikeudet, impulsiivisuus tai levottomuus vaikuttavat selvästi opiskeluun, työhön, ihmissuhteisiin tai arkeen. Lapsen kohdalla ensimmäinen yhteys voi olla neuvola tai kouluterveydenhuolto. Aikuiset voivat ottaa yhteyttä terveysasemalle, opiskeluterveydenhuoltoon tai työterveyshuoltoon. Se, mihin jatkossa ohjataan, riippuu paikallisesta hoitoketjusta.

Digitaalinen päiväkirja – apuväline arkeen ADHD:n kanssa. Lue lisää täältä

Lue lisää
Riksförbundet Attention www.attention-riks.se