Huntingtonin tauti (tanssitauti)

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Huntingtonin tauti on perinnöllinen rappeuttava sairaus. Se vaikuttaa aivoihin ja pahenee koko ajan. Sairaus on parantumaton ja johtaa kuolemaan. Lisäksi siihen sairastuvat ennemmin tai myöhemmin kaikki, joilla on sairautta aiheuttava perinnöllinen geeni. Huntingtonin sairauden oireita ovat tahtomattomat, jatkuvat, nopeat ja epäsäännölliset liikkeet ja dementia. Tauti on niin sanotusti ennakoiva, eli nuoremmat sukupolvet saavat vaikeampia ja aikaisemmin ilmeneviä oireita. Tauti johtaa kuolemaan noin 20–25 vuoden sisällä sairastumisesta. 

Huntingtonin sairaus diagnosoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1872, mutta se tunnettiin jo 1500-luvulla tanssisairautena johtuen epäsäännöllisistä ja nopeista liikkeistä. Nykyään sairaudesta käytetään vain nimeä Huntingtonin tauti, koska epäsäännölliset liikkeet voivat liittyä myös muihin sairauksiin.

Huntingtonin taudin yleisyys

Tilastollisesti tautiin sairastuu 6–12 henkilöä 100 000:sta.

Tautiin sairastuminen

Sairaus periytyy vanhemmalta, joka kantaa taudin geeniä. Vanhempi itse ei välttämättä tiedä olevansa geenin kantaja. Jos lapsella ei ole kyseistä geeniä, se ei myöskään siirry enää eteenpäin. Usein geenin perineen lapsen tauti on vakavampi kuin vanhemman.

Taudin oireet

Huntingtonin taudin oireet ovat yksilöllisiä. Tavallisimmin sairautta esiintyy keski-iässä.

Taudin oireisiin kuuluvat muun muassa:

  • Vaikutus liikuntakykyyn
  • Taudin vaikutus ymmärrykseen ja tietojen käsittelyyn
  • Vaikutukset käyttäytymiseen ja persoonaan
  • Vaikutukset puheeseen ja hengitykseen
  • Vaikutus tasapainoon
  • Hienomotoriikan heikentyminen
  • Nielemisen hankaluus

Itse sairaus ei yleensä johda kuolemaan, vaan siitä johtuvat vakavat komplikaatiot. Tauti aiheuttaa myös masennusta ja ahdistusta.

Minullako Huntingtonin tauti?

Tavallisesti taudin toteaminen tapahtuu vasta useita vuosia ensimmäisten oireiden ilmaantumisen jälkeen, kun sairastuneella jo ilmenee ongelmia liikkumisen kanssa. Sairaus todetaan neurologisella tutkimuksella, joka vahvistetaan DNA-analyysilla. Ihmiset voivat selvittää, kantavatko he taudin geeniä. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, milloin tauti puhkeaa. Monet testauttavat itsensä jo sen takia, ettei tarvitse elää epätietoisuudessa. Lapset testataan ainoastaan, jos tautia on syytä pitää todennäköisenä. 

Miten Huntingtonin tautia hoidetaan?

Hoidossa keskitytään vähentämään oireita ja tukemaan vammautuneita. Huntingtonin taudin toteamisen jälkeen sairastuneet tarvitsevat ohjausta, tukea ja apua sekä terveyteen että henkilökohtaiseen suruun liittyvissä asioissa. Sama koskee myös perheenjäseniä ja muita läheisiä. Tieto sairaudesta, psykologinen apu sekä vertaistuki ovat tärkeitä asioita. Noin kymmenen vuoden kuluttua tautiin sairastumisesta apua tarvitaan ympäri vuorokauden. 

Kuvateksti: Huntingtonin taudin oireita ovat mm. huonontunut tasapaino ja tahtomattomat liikkeet.