Kuulovamma

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Suomessa on arviolta 750 000 jonkinasteisesta kuulon alenemasta kärsivää henkilöä. Noin 50 000 henkilöä käyttää kuulokojetta. Kuulon ansiosta havaitsemme ääniä. Ääni kulkee tärykalvon kautta korvan simpukkaan, jossa se saa basilaarikalvon värähtelemään. Värähtely saa puolestaan kuuloreseptorisolut liikkumaan, jonka seurauksena kuuloreseptoreista lähtee hermoimpulssi aivoihin kuuloalueelle. 

Ääni välittyy korvien kautta aivoihin. Korvassa olevien aistinkarvasolujen vaurioituminen tai puuttuminen aiheuttaa erilaisia kuulovammoja, jotka vaihtelevat lievästä täydelliseen kuurouteen.

Elämä kuulovamman kanssa

Aikuisena tapahtunut kuuroutuminen tai vaikea kuulonalenema on monelle hyvin vaikea ja haastava asia. Kuulovammaisuus muuttaa koko elämän. Arkisten askareiden hoitaminen muuttuu vaikeaksi, ja mm. ihmisten kanssa juttelemisesta tulee mahdotonta. Kuulovammaisuutta ei ole helppo hyväksyä. Usein voi mennä kauankin ennen kuin henkilö myöntää itselleen olevansa kuulovammainen. 

Kuulonalenema sekä kuuroutuminen muuttaa ihmistä. Puheliaasta ja sosiaalisesta ihmisestä saattaa tulla syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Huonosti kuulevasta henkilöstä voi tulla myös hyvin epävarma, sillä hän pelkää koko ajan kuulevansa väärin tai vastaavansa kysymyksiin väärin. Tämä voi aiheuttaa kovaa stressiä, jolla voi olla myös vakavia terveydellisiä seurauksia.

Kuulokojeet ja muut apuvälineet

Apuvälineiden avulla voidaan helpottaa kuulovammaisen elämää. Moni kuulovammainen pystyy kommunikoimaan käyttämällä viitottua kieltä, huuliolukua ja tekstitulkkausta. Huonokuuloinen henkilö kuulee ääniä ja puhetta paremmin kuulokojeen avulla ja kuuroutunut sisäkorvaistutteen avulla. 

Erilaisista hälytysjärjestelmistä on kuulovammaisille paljon apua. Hälytysjärjestelmän avulla kuulovammainen pystyy havaitsemaan esim. ovikellon soimisen, puhelimen sekä palovaroittimen hälytyksen. Kuulovammaisen arkea helpottaa myös värisevä täristinherätyskello, johon voi kytkeä yön ajaksi esim. palovaroittimen. 

Kuulon seulonta

Vastasyntyneen kuulo tutkitaan aina. Tutkimuksessa vauvan korvaan asetetaan tulppa, jossa on äänilähde ja mikrofoni. Korvaan lähetetään ääniärsyke ja sisäkorvan tuottama ääni (emissio) rekisteröidään. Sisäkorvasta tulevat emissiot merkitsevät, että sisäkorva toimii. Jos emissioita ei tule, ei se välttämättä merkitse, että kuulossa on vikaa, sillä vastasyntyneillä on usein korvissa rasvaa. Testi uusitaan myöhemmin. Muita lisätutkimuksia tehdään tarpeen mukaan.

Kuulon seulontaa voidaan tehdä myös audiometrillä. Korville asetetaan kuulokkeet. Kun tutkimukseen osallistuva kuulee piippauksen, hän painaa vastauspainiketta. Tutkimuksella pystytään selvittämään äänenvoimakkuuden kynnystaso.