Tic- eli nykimisoire

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Tic-oireet ovat tahattomia lihasnykäisyjä. Ne toistuvat jatkuvasti lyhyinä liikesarjoina etenkin kasvojen, kaulan ja hartioiden alueella. Tyypillisiä tic- eli nykimisoireita ovat silmien räpyttely, pään puistatukset ja vartalon vääntely. Oireet voivat olla hyvin kiusallisia. 

Nykimisoireita esiintyy jopa 10 %:lla lapsista. Oireita on etenkin 6–12-vuotiailla lapsilla. Pojilla oireet ovat yleisempiä kuin tytöillä. Nykimisoireet ovat yleensä täysin vaarattomia ja oireet katoavat vähitellen lapsen kasvaessa. Tic-oireet voivat viitata Touretten oireyhtymään.

Motoriset nykimisoireet ja äänelliset oireet

Motoriset nykimisoireet ilmenevät joko yksinkertaisina lyhyinä yhden lihaksen tai lihasryhmän liikkeinä, tai monimuotoisina usean lihasryhmän laajoina perättäisinä liikkeinä. Yksinkertaisia motorisia liikkeitä ovat muun muassa kasvojen vääntely, silmien räpyttely ja olkapäiden kohottelu. Monimuotoisia motorisia nykimisoireita ovat tanssahtelu ja hyppely.

Tic-oireita ilmenee myös äänioireina. Äänellisiä oireita ovat muun muassa kurkun selvittely, yskähdykset, niiskutukset ja kaikupuhe. Äänellisiä oireita ei aina heti tunnisteta nykimisoireiksi, vaan oireiden aiheuttajaksi saatetaan epäillä ensin jotakin sairautta (esim. astmaa).

Stressi, jännittäminen, pelko ja väsymys lisäävät tic-oireita. Nykimisoireet yleensä lisääntyvät, kun lapsi on esimerkiksi täysin hiljaisessa huoneessa, joutuu odottamaan tai tuntee itsensä hyvin epävarmaksi. Hengitystieinfektiot lisäävät myös tic-oireita merkittävästi. Tic-oireita voi pidättää vähän aikaa, mutta pidättämisen seurauksena oireet yleensä voimistuvat hetkellisesti. Oireet hälvenevät, kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi tai hänellä on riittävästi tekemistä.

Nykimisoireista kärsivillä voi esiintyä monenlaisia vaikeuksia, muun muassa kirjoittamiseen sekä numeroihin ja matematiikkaan liittyviä ongelmia, univaikeuksia, syömiseen liittyviä ongelmia, raivokohtauksia, ADHD:tä, pakkoajatuksia ja masennusta.

Tic-oireet ovat motorisia toimintoja säätelevien hermoverkostojen neurologinen häiriö. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, miksi oireet syntyvät, mutta taipumus johtuu todennäköisesti perinnöllisistä tekijöistä. Lieviä ja vähäisiä tic- eli nykimisoireita ei tarvitse hoitaa mitenkään. Oireet ovat yleensä tilapäisiä ja katoavat usein muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Hyvä säännöllinen arki ja aikuisen läsnäolo ovat lapselle tärkeitä. Liiallista sosiaalista tai psyykkistä kuormitusta kannattaa välttää, jos ne lisäävät oireita. Vaikeita nykimisoireita hoidetaan lääkkeillä, mutta oireita ei voida kokonaan poistaa lääkehoidolla.

Tyypilliset tic-oireet

Tic-oireita on useita ja ne vaihtelevat henkilöstä toiseen.

Tyypillisiä tic-oireita:

  • silmien räpyttely
  • suun avaaminen
  • irvistäminen
  • huulien nuoleskelu
  • olkapäiden kohottaminen
  • käsien ja jalkojen heiluttaminen, nykiminen
  • hyppely, tanssimaiset liikkeet
  • yskiminen, niiskutus, rohina 
  • haukkumista muistuttava ääntely, viheltely
  • nauraminen ilman syytä
  • kaikupuhe, eli toisten tai omien puheiden toistaminen

Ennakkoluulojen vähentäminen

Monien nykimisoireista kärsivien lasten on vaikeaa kestää toisten tuijottamista. Lapset tuntevat itsensä erilaisiksi kuin muut ja siksi vanhempien tuella on suuri merkitys lapselle. Ihmisten epäluulo johtuu yleensä tietämättömyydestä. Tic-oireista kärsivän kannattaakin kertoa toisille, esimerkiksi luokkakavereille, avoimesti omista oireistaan ja mistä ne johtuvat. Tämä auttaa toisia ymmärtämään paremmin tic-oireista kärsivää lasta. Tiedon avulla voidaan murtaa ja muuttaa ihmisten ennakkoluuloja ja asenteita. Tiedon avulla voidaan poistaa tai vähentää kiusaamista, matkimista, tappeluja ja väärinkäsityksiä. Kun toiset ymmärtävät mistä oireet johtuvat, lapsi voi olla oma itsensä. Tic-oireet vähenevät, kun lapsen ei tarvitse enää jännittää koulussa toisten reaktioita.