Aivotulehdus (enkefaliitti)

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Aivotulehdus (aivokuume) ja aivokalvontulehdus ovat yleensä virus- eivätkä bakteeriperäisiä sairauksia. Tavallisia merkkejä näistä taudeista ovat päänsärky, niskan jäykkyys, valoherkkyys sekä korkea kuume. Molemmat sairaudet alkavat usein yhtäkkisesti ilman aiempaa huonoa oloa, mutta ne voivat olla myös muiden tulehdusten, kuten korvatulehduksen tai keuhkokuumeen, jälkitauteja.

Aivotulehdus on itse aivokudoksen tulehdus, joka voi vaikuttaa myös aivokalvoihin. Yleisimmät tautia aiheuttavat virukset ovat hengitystievirukset sekä herpes-, TBE- ja vesirokkovirus (varicella). Tauti on hyvin vakava ja voi hoitamattomana johtaa kuolemaan. Siksi on hyvin tärkeää hakeutua lääkäriin tai ensiapuun, jos huomaa taudille tyypillisiä oireita.

Mikä aiheuttaa aivotulehduksen?

Ihmisen aivot voivat tulehtua virusten, bakteerien, alkueläinten ja prionien vaikutuksesta. Suomessa tavallisimmat aivojen virusinfektioiden aiheuttajat ovat herpesvirus ja TBE (puutiaisaivokuume). Myös HIV-potilaat sairastuvat usein aivotulehdukseen. Joissain tapauksissa aivotulehdus on bakteeriperäinen, ja silloin aiheuttajana on useimmiten meningokokki tai pneumokokki. Jos aivotulehdus on viruksen suoraan aikaansaama, sitä kutsutaan primaariseksi aivotulehdukseksi. Sekundaarinen eli infektion jälkeinen aivokuume taas on yleensä tavallisen virusinfektion, kuten vesirokon, jälkeinen komplikaatio.

Oireet ja hoito

Oireet, joista aivotulehduksen tunnistaa, ovat voimakas päänsärky, niskan jäykkyys, korkea kuume, tietoisuuden häiriöt (yleinen sekavuus ja vireystilan lasku) ja harvinaisissa tapauksissa kasvojen tai jalkojen ja käsien kouristukset ja halvaantuminen. Myös tietynlainen valoherkkyys on tavallista. Pikkulapsilla ja vanhuksilla oireet eivät ole yhtä selkeitä kuin muilla. Potilaan hakeuduttua hoitoon tehdään lääkärintarkastus ja otetaan näytteitä. Jos potilaalla on useita edellä mainituista oireista, lääkäri tekee usein myös niin kutsutun lumbaalipunktion, jossa neulan avulla eristetään selkäydintä ympäröivää nestettä tutkimuksia varten. Jos kyseessä on aivotulehdus, nesteestä voidaan todeta valkosolujen määrän kasvu ja kohonnut proteiinitaso. Tästä nesteestä yritetään sitten löytää taudin aiheuttanut virus viljelemällä tai sen DNA:ta tai RNA:ta PCR:ksi kutsutulla menetelmällä. Lääkäri voi myös suorittaa aivojen tietokonetomografian (CT) saadakseen selville, kuinka pitkälle tulehdus on edennyt tai johtuvatko oireet jostain muusta, esimerkiksi aivoverenvuodosta tai kasvaimesta.

Aivotulehduksen hoito tapahtuu aina sairaalassa. Virusta vastaan annetaan lääkehoitoa suonensisäisesti usean viikon ajan. Jos tänä aikana ilmenee komplikaatioita, hoidetaan myös nämä. Jos aivotulehdus on ollut vakavampi, oireita voi esiintyä vielä hoidon loppumisen jälkeenkin. Nämä oireet voivat olla esimerkiksi päänsärkyä, huimausta, keskittymisvaikeuksia tai huonontunutta kuuloa. Tällaiset potilaat tarvitsevat jälkihoitoa ja kuntoutusta fysioterapian, toimintaterapian ja joissain tapauksissa myös puheterapian muodossa.