Kaikki ekinokokkoosia aiheuttavista heisimadoista

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Mitä ekinokokit ovat ja miten ne voivat vaikuttaa niin ihmisiin kuin eläimiinkin? Minkä takia niitä pelätään?

Ekinokokit ovat heisimatoja, jotka elävät lihansyöjien loisina. Niitä on kahta tyyppiä, joista vain toisen hoito on vaikeaa. On tärkeä tuntea tyyppien erot ja niiden aiheuttamat riskit, jotta vältytään ihmisten ja kotieläinten sairastumiselta.

Ekinokokkityypit

Molemmat ekinokokkityypit tarvitsevat niin kutsutun väli-isännän, jota ilman loinen ei pääse leviämään. Loinen elää ensin pääisännässään, joka ei suoraan tartuta muita yksilöitä vaan tartunta saadaan väli-isännästä.

Pääisäntä → Väli-isäntä → Uusi isäntä

Ekinokokkityypit ovat hirviekinokokki (Echinococcus granulosus) ja myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis).

Hirviekinokokki

Hirviekinokokki on tyypeistä vähemmän vaarallinen. Sen väli-isäntinä toimivat märehtijät kuten metsäkauris ja hirvi, joten hirviekinokokkia esiintyy usein alueilla, joilla sudet liikkuvat. Pääisäntänä toimivatkin sudet ja koirat. Hirviekinokokki on koirilla vähentynyt niille syötetyn ruuan muuttuessa.

Pääisäntä (koira, susi) → Väli-isäntä (märehtijä: lehmä, metsäkauris, hirvi) → Uusi isäntä (koira, susi, ihminen)

Hirviekinokokki voi tarttua myös ihmiseen, mutta tartunta on suhteellisen lievä.

Myyräekinokokki

Myyräekinokokkia ei tähän mennessä ole tavattu Suomessa. Sitä tavataan eniten ketuissa ja koirissa Keski-Euroopassa. Pohjoismaissa sitä on löydetty Tanskasta ja Norjan Huippuvuorilta ja myös Ruotsista. Ihminen voi saada myyräekinokokkitartunnan, joka voi johtaa jopa kuolemaan, jos apua ei haeta tarpeeksi nopeasti.

Myyräekinokokin elinkierto poikkeaa hirviekinokokista:

Pääisäntä (kettu, koira, kissa) → Ulosteet → Väli-isäntä (jyrsijä) → Uusi isäntä (kettu, koira, kissa)

Pääisännät eivät siis voi suoraan tartuttaa toisiaan, vaan myyräekinokokinkin leviämiseen tarvitaan väli-isäntä. Ekinokokki (joka siis on heisimato) elää pääisännässään ja munii munia, jotka poistuvat isännästä ulosteen mukana. Ulosteita syövä jyrsijä saa tartunnan ja alkaa noin kahden kuukauden jälkeen kärsiä niin sanotuista rakkomadoista. Jos jyrsijä tulee sitten jonkin isäntäeläimen syömäksi, alkaa kierto alusta.

Myyräekinokokki ja ihminen

Koirat eivät tartuta toisia koiria (eivätkä kissoja tai kettuja) eikä tartunta näy päälle päin pääisännässä eikä väli-isännässä. Miten ihminen siis voi saada ekinokokkitartunnan?

Ihmisten kannalta tärkeä vaihe myyräekinokokin elinkierrossa on uloste. Kettujen uloste voi osua sieniin tai marjoihin, jotka me sitten poimimme metsästä. Poimittujen sienien ja marjojen päältä loisen munat joutuvat ihmisen käsiin ja lopulta vatsaan. Myyräekinokokki ei kuole marjoista pakastamalla, mutta se kuolee kyllä keitettäessä, paistettaessa tai pakastekuivatuksessa.

Koirien ja kissojen silittäminen nähdään yleensä suhteellisen riskittömänä. Myyräekinokokkitartuntaa ei kuitenkaan näe kotieläimestä ulkoapäin, joten on erityisen tärkeää seurata tartuntaa ehkäiseviä käytäntöjä alueilla, joissa ekinokokkia on esiintynyt. Munat tarttuvat helposti eläimen turkkiin ja turkista sitä taputtaviin tai silittäviin käsiin.

Myyräekinokokin oireet

Myyräekinokokkitartunnan saa suhteellisen pieni määrä ihmisiä, mistä syystä siitä myös tiedetään aika vähän. Ihmisestä tulee tartunnan jälkeen loisen väli-isäntä aivan kuin tavallisesti jyrsijöistä. Kehossa loisen munista kehittyy rakkomatoja maksassa tai muissa elimissä. Lopulta elimen toiminta heikentyy ja esimerkiksi maksan vajaatoiminnasta tulee myyräekinokokkitartunnan oire. Prosessi on hyvin hidas ja voi kestää viidestä kymmeneen vuotta ennen oireiden alkua.

Diagnoosi saadaan tehtyä vasta-aineanalyysin, röntgenkuvauksen, ultraäänen ja tietokonetomografian avulla. Ekinokokin munien aiheuttamaa sairautta kutsutaan ekinokokkoosiksi. Sen hoito voi vaatia sekä kirurgisia toimenpiteitä että pitkäkestoista lääkehoitoa. On myös tärkeää löytää sairaus ajoissa, mikä voi olla oireiden kehittymisen hitauden takia hankalaa.

Tartunnan saa harva, mutta sen seuraukset voivat olla hyvin vakavat.

Ehkäiseviä toimenpiteitä

Eläimestä on vaikea sanoa, onko sillä ekinokokkitartunta. Jos tartunnan löytää ihmisestä tai eläimestä, on asiasta ilmoitettava viranomaisille uusien tartuntojen ehkäisemiseksi.

Matokuuri on keino, jolla estetään ekinokokin leviämistä. On tärkeää ottaa hoitokuuri (esim. pratsikvantelia tai epsiprantelia sisältävät lääkkeet) ja kysyä neuvoa eläinlääkäriltä, hoitohenkilökunnalta ja/tai apteekista, jotta saadaan aikaan paras ennaltaehkäisevä hoito. Matokuuri suositellaan otettavaksi neljän viikon välein, jos ekinokokkia epäillään.

Marjat ja muut ekinokokin esiintymisalueella luonnosta poimitut kasvit ja sienet tulisi huuhdella tarkasti. Myös kuumuuskäsittelyä suositellaan vahvasti.

Miten suojaudut ekinokokilta:

  1. Kannattaa pitää koira hihnassa, jotta se ei pääsisi koskemaan jyrsijöihin, niiden ruumiisiin tai ulosteisiin, joissa voi olla tartuntavaara.
  2. Kannattaa antaa kotieläimille oman eläinlääkärin suosittelema matokuuri.
  3. Kannattaa pestä kädet, kun on koskenut kotieläimiin ja välttää koskemasta niiden suihin.
  4. Kannattaa ottaa selvää, miten ekinokokilta suojaudutaan.
  5. Kannattaa käsitellä metsästä poimittuja marjoja, sieniä, kukkia ja muita asioita varovaisesti ja huuhdella tai keittää ne huolellisesti.
  6. Jokaisesta ekinokokkiepäilystä tai -tapauksesta on ilmoitettava viranomaisille.