Virtsanpidätysongelmat ovat luultua yleisempiä

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Puolet naisista potee jossakin elämänsä vaiheessa virtsanpidätysongelmia, mutta sama ongelma koskettaa myös miehiä. Virtsanpidätyskyvyttömyyden syyt voivat olla erilaisia, mutta tärkeintä on, että apua on saatavilla: älä epäröi puhua asiasta lääkärisi kanssa.

Erilaisia ilmenemismuotoja

Yleisimmin virtsanpidätyskyvyttömyys voi ilmetä ponnistuksessa, pakkoinkontinenssina tai rakon yliaktiivisena toimintana. Muita muotoja ovat sekamuotoinen inkontinenssi ja neurogeeninen eli hermostoperäinen inkontinenssi.

Virtsanpidätyskyvyttömyyteen voi olla useita syitä, mutta onneksi vain harvoin taustalla on vakava sairaus. Voidaan jopa väittää, että virtsanpidätyskyvyttömyys itsessään ei ole sairaus, vaan oire virtsarakon toiminnan ja/tai rakon sulkijamekanismin heikkenemisestä. Eräs selitys inkontinenssille on virtsaputkea ympäröivien ja lantion alueen kudosten heikkeneminen. Virtsarakko voi heikentyä myös raskauden ja synnytysten vuoksi. Tietyt inkontinenssin muodot ovat seurausta Parkinsonin taudista, dementiasta tai sydänkohtauksesta.

Terveysongelma

15-64 -vuotiaista naisista noin 10-40 % kärsii virtsainkontinenssista: ikääntyvät enemmän kuin nuoret. Inkontinenssia esiintyy myös miehillä, mutta esiintymisprosentti on matalampi kaikissa ikäluokissa. Vanhemmista miehistä noin 22 % kärsii vaivasta. Eturauhaseen liittyvien toimenpiteiden jälkeen virtsainkontinenssia esiintyy merkittävästi enemmän.

Naisten riskiryhmät

Monisynnyttäjillä inkontinenssi johtuu usein heikommasta pidätyskyvystä ja kohdun laskeumasta. Riski on suurempi myös, jos sidekudokset ovat löystyneet tai lantion alueella on suonikohjuja. Tällöin rakon sulkijamekanismi ei kestä lisääntynyttä vatsaontelon painetta.

Myös sairaudet kuten astma, krooninen keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti, ylipaino ja pitkäaikainen ummetus lisäävät virtsainkontinenssin riskiä; samoin tupakointi ja fyysisesti koetteleva työ.

Miehillä virtsanpidätyskyvyttömyyden riskiä nostavat voimakkaasti eturauhastoimenpiteet. Virtsatieinfektiot voivat aiheuttaa tilapäistä pidätyskyvyttömyyttä sekä miehillä että naisilla. Myös monilla lääkeaineilla voi olla virtsanpidätyskykyä heikentävä vaikutus.

Pakkoinkontinenssi

Joskus pakkoinkontinenssi voi aiheutua lihaskyhmystä kohdussa, myoomasta tai kasvaimesta munasarjassa. Inkontinenssi voi aiheutua rakon sulkijalihaksen (eli detrusor-lihaksen) toimintahäiriöstä. Sulkijalihaksen yliaktiivisuus voi aiheutua puutteellisesta hermotoiminnasta tai paikallisesta ärsytyksestä.

Pakkoinkontinenssissa virtsaamistarve on niin äkillinen, että virtsaa ei pysty pidättelemään wc-käyntiin saakka. Voimakkaita supistuksia voi esiintyä myös ilman että yhtään virtsaa purkautuu. Pakkoinkontinenssissa virtsaamistarve on lisääntynyt 10-15:een kertaan vuorokaudessa, kun normaali virtsaamistiheys on 3-6 kertaa vuorokaudessa.

Ponnistusinkontinenssi

Virtsainkontinenssin tavallisinta muotoa, ponnistusinkontinenssia esiintyy yskiessä, nauraessa, nostaessa jotakin raskasta tai ylipäätään lantionpohjan lihaksistoa rasitettaessa. Ponnistuksen yhteydessä karkaa pieniä määriä virtsaa.

Ponnistusinkontinenssi jaetaan kolmeen vaikeusasteeseen kansainvälisen luokituksen mukaan. Ensimmäisen asteen inkontinenssissa virtsa karkaa yskiessä, nauraessa, niistäessä ja lantionpohjan lihaksistoa rasitettaessa. Toisessa asteessa virtsa karkaa juostessa, portaita kävellessä ja nostoissa. Kolmas aste sisältää virtsankarkailun pystyasennossa ilman erityistä fyysistä ponnistusta.

Sekamuotoinen inkontinenssi

Kun virtsanpidätysongelmia esiintyy ponnistuksen yhteydessä yleisen tihentyneen virtsaamisen tarpeen ohella, puhutaan sekamuotoisesta inkontinenssista.

Erityismuodot

Inkontinenssin erityismuodot kuten hermostoperäinen (eli neurogeeninen) rakon toimintahäiriö saa aikaan satunnaista virtsankarkailua myös ponnistuksen ulkopuolella. Tätä inkontinenssin muotoa esiintyy diabeetikoilla, selkäydinvammaisilla ja MS-taudista kärsivillä.

Hoitomuodot

Ponnistusinkontinenssin hoidoksi suositellaan elintapojen muutoksia, kuten tupakoinnin lopettamista sekä painonpudotusta. Jo 5-10 %:n painonpudotus on vähentänyt virtsainkontinenssia jopa 60 %. Painonpudotus on myös ennaltaehkäisevää hoitoa.

Fyysisen aktiviteetin lisääminen kuuluu useimmiten virtsainkontinenssin hoito-ohjeisiin. Lantionpohjan harjoitukset, fysioterapia, lääkitys ja kirurgiset hoidot ovat tyypillisiä hoitomuotoja. Erilaiset apuvälineet helpottavat elämistä inkontinenssin kanssa.

Hoito on hyvin yksilökohtaista ja siitä tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Täydentävistä hoitomuodoista kuten akupunktiosta, hypnoosista ja luontaishoidoista ei ole riittävästi todennettua tutkimusta, jotta niitä voitaisiin suositella hoitomuotona.

Yliaktiivisen rakon hoito (yliaktiivinen rakko tarkoittaa rakon supistuksia, usein toistuvia wc-käyntejä ja virtsankarkailua) muodostuu elämäntapamuutoksista, jotka keskittyvät nesteen nauttimisen sääntelyyn ja rakkoharjoituksiin. Päiväkirjaa suositellaan pidettäväksi kahden päivän ajan kahtena peräkkäisenä viikkona, jotta lääkärisi saa vaivasta riittävää tietoa. Joitakin hyviä neuvoja:

  • vähennä nesteen käyttöä: juo enintään puolitoista litraa vuorokaudessa
  • vältä nesteen käyttöä kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa
  • jaa nesteen käyttö tasaisesti päivän mittaan
  • vältä stimulantteja kuten nikotiinia, pippuria, chiliä ja muita vahvoja mausteita, sekä happamia tai hiilihapotettuja juomia
  • vältä ummetusta

Säännöllisyys wc-käynneissä on myös tärkeää. Syvähengityksen ja erilaisten tekniikoiden (tyyliin numeroiden laskeminen takaperin) avulla voidaan ohjata huomio pois virtsaamistarpeesta. Aikaa myöten wc-käyntien välistä aikaa voidaan pidentää.

Kun muut sairaudet on suljettu pois, yliaktiivista rakkoa voidaan hoitaa antikolinenergisilla lääkkeillä. Niiden sivuvaikutuksiin kuuluu muun muassa suun kuivuminen, ohimenevät näön tarkkuuden häiriöt eli akkomodaatio-ongelmat (siis vaikeus nähdä tarkasti) ja ummetus. Tablettien vaikuttavat aineet ovat darifenasiini, fesoteridiini, oxybutyniini, solifenasiini ja tolterodiini.

Tavallinen ongelma

Inkontinenssi on niin yleistä, että kenenkään ei tarvitse tuntea oloaan vaivautuneeksi ottaessaan asian esille lääkärin vastaanotolla. Virtsaamistarpeesta ja sen tiheydestä voi pitää pientä päiväkirjaa, ja ottaa asian avoimesti esille hoitavan lääkärin kanssa. Selvitysten jälkeen lääkäri voi antaa hoitoehdotuksia tai suosittaa jatkotutkimuksia erikoislääkärin vastaanotolla. Hoito ja seuranta ovat yksilöllisiä. Markkinoilla on myös lukuisia apuvälineitä, joita käyttämällä arkielämä helpottuu myös inkontinenssin kanssa.

Lantionpohjan harjoitukset

Todennäköisesti tehokkain hoito on fysikaalinen harjoitusohjelma lantionpohjan lihasten vahvistamiseksi. Harjoituksia on hyvä tehdä useamman kerran päivässä.

  • Käy selinmakuulle jalat koukussa, jalkapohjat lattiassa. Jännitä alavatsan lihaksia samalla tavoin kuin haluaisit keskeyttää virtsaamisen. Vedä lantionpohjan lihaksia ylöspäin. Toista 7-8 kertaa.
  • Supista virtsarakon lihaksia seisovassa asennossa ja vedä lantionpohjan lihaksia ylöspäin.
  • Kokeile virtsata vähän kerrallaan, ts. vain ohut virtsasuihku. Muista lopuksi tyhjentää rakko kokonaan.
  • Pidätyskykyä voi harjoittaa supistamalla virtsarakon lihaksia ja vetämällä lantionpohjan lihaksia ylöspäin, mutta maltillisemmin kuin ensimmäisen kohdan harjoituksessa. Supista, vedä lihaksia ylöspäin ja pidä jännittyneenä 20-30 sekuntia. Rentouta ja käytä lepäämiseen yhtä pitkä aika. Toista pari kertaa.