Teema syöpä, osa 2: Tietoa tavallisimmista syöpämuodoista

Tekststørrelse Textstorlek Mindre Större

Monet syövän muodoista kehittyvät pitkän ajan kuluessa. Ensimmäisen syöpäsolun synnystä voi kulua 20 vuotta tai enemmän ennen kuin kasvain huomataan. Niinpä oireet alkavat yleensä vasta, kun tauti on edennyt suhteellisen pitkälle.

Tulee tarkastuttaa lääkärillä

Seuraavat oireet tulee käydä tarkastuttamassa lääkärillä:

 Kyhmy rinnassa tai muualla kehossa, kuten kainalossa, nivusissa, kiveksissä tai kurkussa.

  • Haavat, jotka eivät parane.
  • Epänormaali verenvuoto, esimerkiksi veren yskiminen, verinen virtsa tai uloste tai emättimen verenvuoto kuukautisten välillä tai menopaussin ohittaneilla naisilla.
  • Yskä tai käheys, joka ei lopu eikä selkeästi liity tulehdukseen tai vilustumiseen.
  • Nielemisvaikeudet, jotka eivät liity kurkun tulehdukseen/infektioon.
  • Ennen kaikkea vanhuksilla esiintyvät muutokset ulostamistavoissa, kuten pitkittynyt/krooninen ummetus tai ripuli, jolle ei löydy syytä.
  • Virtsaamisvaikeudet, jotka eivät johdu virtsatieinfektiosta, kuten ongelmat virtsaamisen aloittamisessa, ohentunut virtsasuihku tai lisääntynyt virtsaamistiheys vanhemmilla miehillä.
  • Luomet, jotka alkavat kasvaa, vaihtavat väriä, muuttuvat epäsäännöllisiksi tai alkavat vuotaa verta tai kutista.
  • Pitkittynyt kuume, jolle ei tiedetä syytä.
  • Pienentynyt ruokahalu ja painonlasku ilman tunnettua syytä.
  • Epämääräiset hermosto-oireet, kuten krooninen kipu, aistihäiriöt, kömpelyys tai persoonallisuusmuutokset, joille ei löydetä syytä.

 Alla löydät tietoa rintasyövästä, eturauhassyövästä ja keuhkosyövästä sekä näiden sairauksien hoidosta ja oireista.

Rintasyöpä

Riskitekijöitä

Perinnöllinen alttius
5–10 prosentilla rintasyöpään sairastuvista on synnynnäinen, periytyvä geenimuutos. Viimeisten vuosien aikana tutkijat ovat löytäneet ”rintasyöpägeenejä” (BRCA-1 ja -2) ja muutokset näissä (sekä luultavasti muissa, vielä tutkimattomissa) geeneissä voivat aiheuttaa rintasyöpää ja munasarjasyöpää. Nämä geneettiset muutokset voivat periytyä sekä äidiltä että isältä ja perinnölliseen rintasyöpään sairastutaan usein kohtalaisin aikaisin (keskimääräinen ikä on 38 vuotta). Jos omassa suvussa on nainen, joka on sairastunut rintasyöpään suhteellisen nuorena, on hyvä käydä tutkimuksissa säännöllisesti.

Hormonihoito                                                                                                                        
Riski sairastua rintasyöpään on hiukan suurempi niillä, jotka ovat käyttäneet e-pillereitä pitkän aikaa (8–12 vuotta) ja niillä, jotka ovat saaneet estrogeenihoitoa vaihdevuosioireisiin (riski kasvaa hoidon pidentyessä). Uskotaan, että keltarauhashormonin lisäys aiheuttaa tämän, kun taas estrogeenilla sinällään ei ole vaikutusta rintakudoksen tiheyteen. Nykyään suositellaan, että hormonihoitoja käytettäisiin niin lyhyen aikaa kuin mahdollista (korkeintaan viisi vuotta) ja vain vaihdevuosioireisiin, kuten hikoiluun, kuumiin aaltoihin ja unettomuuteen.

Muita riskitekijöitä                                                                                                                
Naiset, jotka eivät ole synnyttäneet ollenkaan tai ovat synnyttäneet vasta myöhäisellä iällä, ovat hieman suuremmassa riskissä sairastua rintasyöpään kuin muut. Jos naisella on kuukautiset ja ovulaatioita vuosi toisensa jälkeen ilman, että raskaus keskeyttää niitä, rintakudos altistuu jatkuvalle hormonaaliselle kasvustimulaatiolle, jolloin solut jakaantuvat usein ja ovat siten alttiimpia kehittymään syöpäsoluiksi. Joidenkin tutkimusten mukaan myös suuri alkoholinkulutus lisää riskiä.

Jotkut tutkijat väittävät, että osalla naisista voi olla synnynnäisiä ongelmia tiettyjen haitallisten aineiden pilkkomisessa. Näillä naisilla tupakansavun myrkylliset aineet voivat kiihdyttää sekä rintasyövän että muiden kasvainten kehitystä.

Rintasyövän merkkejä

Seuraavien oireiden varalta kannattaa olla tarkkaavainen

 Yksi tai useampia kyhmyjä rinnassa ja/tai kainalossa. Kasvaimen erottaminen maitorauhasten turvotuksesta, sidekudosmöykystä tai kainalon imusolmukkeiden syöpään liittymättömästä suurenemisesta on hyvin vaikeaa. Siksi kannattaa varata aika lääkärille rintojen tarkastukseen mahdollisimman pian.

  • Rinta kasvaa ja/tai tuntuu kovemmalta.
  • Ihon sisäänvetäytyminen tai ihottuma.
  • Ihon turvotus ja/tai punoitus.
  • Kirkas tai verinen nännierite.

 Tutkimukset

  • Mammografia on röntgentutkimus, joka näyttää tihentymät rintakudoksessa.
  • Ultraäänitutkimusta käytetään yhä enemmässä määrin mammografian lisänä. Ultraäänellä voidaan kartoittaa osaa epäselvistä muutoksista tarkemmin kuin mammografialla ja sitä käytetään usein naisilla, joiden rinnoissa on sidekudostihentymiä.
  • Neulapistos tai koepala (biopsia). Jos lääkärillä on mammografian ja ultraäänitutkimuksen jälkeen pienikään epäilys sairaudesta, suositellaan potilaalle jatkotutkimusta, jossa ohuella neulalla otetaan rinnasta soluja mikroskooppitutkimusta varten. Tutkimus ei aiheuta suurempaa epämukavuutta.
  • Jos mammografia tai biopsia eivät anna selvää diagnoosia, leikataan usein pieni pala muuttunutta rintakudosta jatkotutkimusta varten. Jos muutos todetaan harmittomaksi eikä suurempaa leikkausta tarvitse tehdä, paranee leikkaushaava jättämättä tuskin jälkeäkään.

Hoito

  • Pienet, lievästi pahalaatuiset kasvaimet leikataan pois tarkasti lasketun marginaalin kanssa. Pienellä kasvaimella, joka löydetään mammografiassa eikä ole levinnyt imusolmukkeisiin, on hyvä ennuste ja uusiutumisriski on pieni.
  • Noin 70 prosenttia naisista, joilla kasvaimet ovat pieniä, leikataan niin, että suurin osa rinnasta jää jäljelle. Nainen saa tietenkin päättää asiasta itse. Joskus naiset haluavat hyvästä ennusteesta huolimatta, että rinta leikataan kokonaan pois, jolloin heidän päätöstään tietysti kunnioitetaan. Usein leikkauksen lisäksi käytetään sädehoitoa ja/tai hoitoa hormoneja estävillä aineilla. Hoitoa annetaan useimmiten viiden vuoden ajan (lisää kohdassa Rintasyövän lääkehoito).
  • Toisessa ääripäässä ovat nopeasti kasvavat kasvaimet, joiden leviämisriski on suuri. Kuitenkin myös suurin osa naisista, joilla kasvaimet ovat pahalaatuisia ja levinneet imusolmukkeisiin, selviytyvät taudista. Jos kasvain on suuri tai rinnasta löydetään useampia kasvaimia, tehdään suurempi leikkaus, jossa koko rinta ja osa kainalon imusolmukkeista leikataan pois.
  • Lymfadeema, jossa käsivarsi turpoaa lymfanestevirtauksen vaikeutuessa, ei enää nykyisin ole suuri ongelma. Tähän parannukseen on vaikuttanut metodi, josta käytetään nimeä ”sentinel node”. Jos kasvain on pieni, leikataan imusolmukkeista vain niin kutsuttu sentinel node ja jos siitä ei löydetä syöpää, ei muita imusolmukkeita leikata.
  • Kaikki naiset, joilta on leikattu koko rinta, ovat oikeutettuja rintarekonstruktioon julkisessa terveydenhuollossa. Tavallisin vaihtoehto on suolaliuoksella täytetty rintaimplantti, mutta kehittyneempiäkin vaihtoehtoja, joissa siirretään kehon omaa kudosta, on saatavilla nykyisin. Tällainen operaatio on kallis ja melko vaativa potilaalle, mutta lopputulos voi olla hyvinkin hieno.
  • Sädehoitoa, jonka tarkoituksena on tappaa leikkauksen jälkeen rintaan jääneet syöpäsolut, on myös kehitetty eteenpäin ja nykyisillä annostuksilla ihovauriot ovat hyvin vähäisiä.
  • Kemoterapia, sytostaattihoito tai ”solumyrkyt” pelottavat monia, mutta nykypäivän kemoterapia on paljon hellävaraisempaa ja tehokkaampaa kuin aiemmin. Hoidolla on joitakin sivuvaikutuksia, mutta ne eivät ole yhtä rankkoja kuin monet luulevat. Pahoinvointia, jota monet pelkäävät, on onnistuttu ehkäisemään ja lievittämään hyvin. On olemassa useita hyviä lääkkeitä, ja oksentelu sytostaattihoitojen johdosta on hyvin epätavallista. Yleensä sytostaattihoitoa annetaan kuudesta kahdeksaan kertaa noin kolmen viikon välein. Lääke annetaan tiputuksessa muutaman tunnin ajan ja sen jälkeen voi mennä kotiin. Tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat väsymys hoitojen välillä ja väliaikainen hiustenlähtö.

Rintasyövän lääkehoito

Rintasyövän hoitoon löytyy monia lääkkeitä ja lääkehoito yritetään optimoida jokaiselle potilaalle yksilöllisesti. Niinpä monet voivat elää hyvää elämää monien vuosien ajan, vaikkei tauti lopullisesti paranisikaan.

Uusinta hoitoperiaatetta kutsutaan angiogeneesinestoksi. Bevasitsumabi on vasta-aine, joka estää verisuonten kasvun syöpäkasvaimessa, jolloin syöpäsolut eivät saa ravintoa. Kasvaimesta tulee entistä alttiimpi kemoterapialle ja syöpäsolujen mahdollisuudet levitä muualle kehoon veren välityksellä vähenevät.

Noin 20 prosentilla rintasyöpää sairastavista naisista on tietty syöpämuoto; HER2-positiivinen rintasyöpä. Sairautta esiintyy usein nuoremmilla naisilla. Se on aggressiivisempi tautimuoto, jonka oireet alkavat nopeasti ja uusiutumisriski on suurempi.

HER2 on reseptori (proteiini), jota löytyy kaikista kehon soluista. Vasta-aine trastutsumabi sitoutuu HER2-reseptoreihin soluseinässä ja estää solujen jakaantumista ja kasvua kiihdyttäviä signaaleita. Lääkkeen vaikutuksesta myös kehon oma immuunijärjestelmä alkaa hyökätä syöpäsoluja vastaan ja tuhota niitä. Trastutsumabi voi myös vahvistaa erilaisten sytostaattihoitojen vaikutusta. Useat suuret tutkimukset ovat osoittaneet, että aikainen trastutsumabi-hoito alentaa syövän uusiutumisriskiä noin 46–52 prosentilla.

Marjakuusivalmisteet (docetaxel) kemoterapian lisänä voivat parantaa ennustetta naisilla, joilla syöpä on levinnyt.

Tietyt rintasyöpätyypit ovat riippuvaisia naissukupuolihormoneista, ennen kaikkea estrogeenista, kasvaakseen. Siksi käytetään lääkeaineita, jotka estävät estrogeenin vaikutuksen ja vähentävät kasvaimen kasvua. Yleisin näistä lääkkeistä on tamoxifen, joka kuuluu SERM-ryhmään (Selective Estrogen Receptor Modulators). Tämän lääkkeen hienous on se, että sillä on estrogeenin vastainen (antiestrogeeninen) vaikutus rinnoissa, mutta estrogeeninen vaikutus muissa elimissä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että lääkkeellä on osteoporoosilta ja ajan kuluessa myös sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava vaikutus. Se ei kuitenkaan estä vaihdevuosioireita, kuten hikoilua ja kuumia aaltoja. Lääkkeen sivuvaikutukset ovat lievät; lähinnä hikoilua ja turvotusta.

Aromataasiestäjät ovat toinen ”antiestrogeeninen” aineryhmä, jolla on saatu erittäin hyviä tuloksia. Mielenkiintoinen hoitotapa, jonka on osoitettu voivan estää taudin uusiutumista ja pidentää elinajanodotetta, on antaa tamoxifenia kahden-kolmen vuoden ajan ja sen jälkeen aromataasiestäjiä yhtä pitkään. Aromataasiestäjien sivuvaikutukset ovat myös suhteellisen lievät, ja harmillisin niistä lienee nivelkipu.

Mammografia pelastaa henkiä

Suomalaisilla naisilla on paremmat mahdollisuudet selvitä rintasyövästä kuin naisilla monissa muissa Euroopan maissa, sillä Suomessa on käytössä tehokkaat mammografiaseulonnat ja paras mahdollinen hoito. Mammografiaa kuitenkin kritisoidaan paljon. Tutkijat ovat muun muassa käyneet läpi rintasyöpätilastoja viidestä maasta ja päätyneet tulokseen, että yksi kolmasosa mammografiassa löytyneistä kasvaimista ei olisi koskaan aiheuttanut oireita ja siis hoidettiin turhaan.

Eturauhassyöpä

Riskitekijöitä

Eturauhassyövän syitä ei ole vielä täysin saatu selville. Miessukupuolihormoni testosteroni on edellytys syövät kehittymiselle ja tauti on joissain tapauksissa perinnöllinen. Suvuissa, joissa kahdella tai kolmella lähisukulaisella on todettu eturauhassyöpä, tulisi miesten käydä PSA-kokeessa kymmenen vuotta nuorempana kuin sukulaiset ovat eturauhassyöpänsä saaneet.

Mikä on eturauhanen?

Eturauhanen sijaitsee aivan virtsarakon alla ja ympäröi virtsaputken yläosaa. Rauhanen tuottaa nestettä, joka sekoittuu siittiöihin siemensyöksyn yhteydessä ja lisää niiden liikkuvuutta. Neste myös suojaa sukupuolielimiä infektioilta.

Kuinka tavallista eturauhassyöpä on?

Eturauhassyöpä on suomalaisten miesten yleisin syöpäsairaus. Uusia tapauksia on noin 5000 vuodessa. Vaikka ennuste on hyvä, noin 800 miestä kuolee sairauteen vuosittain. Yhtenä syynä on, että syöpä on usein ehtinyt kehittyä ja levitä ennen kuin se huomataan ja hoidetaan.

Eturauhassyövän oireet

Eturauhassyöpä aiheuttaa harvoin aikaisia oireita. Ongelmia aiheutuu vasta, kun kasvain on niin suuri, että se painaa virtsaputkea. Tällöin virtsasuihku voi olla heikko, virtsaamisen aloittaminen voi olla hankalaa tai virtsaamaan voi joutua tavallista useammin. Nämä oireet voivat kuitenkin olla merkki myös hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta tai erilaisista eturauhasen tulehduksista. Hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu ei aiheuta syöpää, vaan 90 prosentissa tapauksista syöpä kehittyy eri osassa eturauhasta. Kaikki miehet, jotka käyvät lääkärillä virtsaamisongelmien vuoksi tutkitaan myös eturauhassyövän varalta, sillä syövän ja liikakasvun oireet ovat hyvin samanlaisia. Joissain tapauksissa eturauhasen liikakasvu ja syöpä voivat kehittyä samanaikaisesti. Joskus eturauhassyöpä alkaa oirehtia vasta, kun se on levinnyt eturauhasen ulkopuolelle. Tavallisimmin syöpä leviää luustoon ja oirehtii muun muassa selkäkipuna.

Eturauhassyövän diagnosointi

Tutkimuksessa lääkäri tunnustelee eturauhasta (peräsuolen kautta). Tämä ei satu ja tuntuu vähemmän epämiellyttävältä, jos rentoutuu. Jatkotutkimuksia voidaan tehdä ultraäänellä ja PSA:n analysoinilla (eturauhasspesifi vasta-aine, aine, jota tuotetaan eturauhasen rauhassoluissa) verikokeesta. Hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa on PSA-arvo yleensä vain hiukan koholla, kun taas eturauhassyövässä PSA joutuu syöpäkudoksesta helpommin verenkiertoon, jolloin arvo on korkeampi. Jos eturauhassyöpää epäillään, tehdään usein eturauhasbiopsia (solutesti neulan avulla).

Eturauhassyövän kasvu

Jotkin eturauhassyövät kasvavat hyvin hitaasti, kun taas toiset kasvavat nopeammin ja leviävät helpommin muihin elimiin. Korkea PSA-arvo kertoo suuremmasta syöpäsolujen leviämisen riskistä.

Eturauhassyövän hoito

Hoitotapa riippuu siitä, onko syöpä levinnyt muualle kehoon vai onko se rajoittunut eturauhaseen. Hoitometodin valinnassa otetaan huomioon sekä hoidon hyödyt että sivuvaikutusten voimakkuus. Joissain tapauksissa kasvain kasvaa niin hitaasti, että päätetään odottaa ilman minkäänlaista hoitoa (”watchful waiting”).

Leikkaus: Jos kasvain ei ole levinnyt, vaan kasvaa itse eturauhasessa, voidaan koko eturauhanen poistaa leikkauksessa. Tällöin taudista useimmiten paranee, mutta operaatio on melko suuri ja johtaa usein impotenssiin. Tämä johtuu siitä, että peniksen paisuvaiskudokseen johtavat hermot voivat vahingoittua leikkauksessa. Tällaista impotenssia voidaan kuitenkin hoitaa esimerkiksi tablettien avulla tai paisuvaiskudoksen injektiolla.

Sädehoito: Jos kasvain on pieni eikä ole levinnyt, on sädehoito vaihtoehto leikkaukselle. Ulkoisen ja sisäisen sädehoidon väliltä valitaan kasvaimen koon ja syöpäsolujen aggressiivisuuden perusteella. Sisäisessä sädehoidossa (brakyterapia) radioaktiivinen aine siirretään eturauhaseen ohuissa, ontoissa neuloissa. Hoito tapahtuu epiduraalipuudutuksessa tai nukutuksessa. Pienet, vähemmän aggressiiviset kasvaimet voidaan hoitaa niin kutsutuilla ”seedeillä”; eturauhaseen laitetaan pysyvästi radioaktiivisia jyväsiä. Sädehoito ei tunnu miltään, mutta sillä voi olla erilaisia sivuvaikutuksia, kuten ohimenevää virtsankarkailua ja ripulia, koska myös terveet solut vaurioituvat. Noin puolella potilaista sädehoito johtaa impotenssiin muutaman vuoden kuluessa. Sädehoito voidaan yhdistää hormonihoitoon.

Hormonihoito: Syöpäsolut – nekin, jotka muodostavat etäpesäkkeitä eturauhasen ulkopuolella – tarvitsevat testosteronia kasvaakseen. Niinpä eturauhassyöpä voidaan hoitaa estämällä testosteronin tuotanto. Hoito voidaan toteuttaa usealla eri tavalla:

  • Kivesten poisto kirurgisesti (kastraatio), yksinkertainen leikkaus, joka yleensä tehdään paikallispuudutuksessa ja vaatii vain muutaman tunnin oleskelun sairaalassa. Testosteronintuotanto lakkaa kokonaan, jolloin myös seksuaalinen halukkuus ja kyky yhdyntään yleensä lakkaavat. Tämä voi johtaa myös vaihdevuosioireiden tyyppisiin oireisiin, kuten hikoiluun ja kuumiin aaltoihin, mutta ääni ja kasvojen karvoitus eivät muutu.
  • Nykyisin käytetään useammin ”lääkkeellistä kastraatiota” lääkkeillä, jotka vaikuttavat aivojen hormonikeskukseen. Hoito annetaan pistoksena kerran kuussa tai vaihtoehtoisesti kerran kolmessa kuukaudessa ja vaikutukset sekä sivuvaikutukset ovat samat kuin kirurgisella kastraatiolla.
  • Toinen tapa on antaa naissukupuolihormoni estrogeenia pistoksena yhdestä kahteen kertaan kuukaudessa. Myös tämä hoitotapa johtaa vähitellen impotenssiin.
  • Vielä yksi tapa on hoito uudentyyppisillä antihormoneilla, niin kutsutuilla antiandrogeeneilla (rintasyöpähoitona käytettävän antiestrogeenihoidon ”sisarus”). Antiandrogeenit annetaan tabletteina. Koska miessukupuolihormonia tuotetaan edelleen, tämä hoitotapa ei useimmiten vaikuta seksuaaliseen halukkuuteen.
  • Sytostaattihoito: Jos sairautta ei saada kuriin hormonihoidolla, voidaan se yhdistää erilaisiin solunsalpaajalääkkeisiin (sytostaatit). Näitä annetaan tiputuksessa muutaman viikon välein. Sivuvaikutuksina (häviävät, kun hoito lopetetaan) voivat olla pahoinvointi, hiustenlähtö ja alentunut vastustuskyky infektioille.

Nykyään myös suuren riskin potilaille, joiden eturauhassyöpä on muodostanut etäpesäkkeitä, löytyy toivoa. Uudenlaisen lääkkeen, Taxoteren (vaikuttava aine docetaxel) on todettu selvästi vähentävän kuolleisuutta, laskevan PSA-arvoja ja lievittävän kipua. Lääkkeen avulla potilaat eivät vain elä pidempään vaan myös voivat paremmin.

Keuhkosyöpä

Joka vuosi noin 2500 suomalaista saa keuhkosyöpädiagnoosin. Keuhkosyöpä on yleisempää miehillä, mutta myös yhä useampi nainen sairastuu siihen. Suurin osa potilaista on yli 60-vuotiaita. Noin viisi prosenttia on alle 50-vuotiaita, mutta nykyisin nuorempien sairastuminen on yleistymässä.

Riskitekijät

Tupakointi on syynä noin 80–90 prosenttiin keuhkosyöpätapauksista. Asbestilla ja muilla työympäristön tekijöillä on merkitystä miehillä noin 10–20 prosentissa tapauksista ja naisilla yhdessä prosentissa. Ionisoiva säteily, jota saadaan muun muassa radonista, on taustatekijänä noin kymmeneen prosenttiin kaikista keuhkosyöpätapauksista.

Useat tekijät voivat vaikuttaa yhdessä syövän kehittymiseen ja niinpä summaksi tulee yli 100 %. On hyvin tiedossa, että asbestin ja tupakoinnin tai radonille altistumisen ja tupakoinnin yhdistelmä kasvattaa keuhkosyöpäriskiä paljon suuremmaksi kuin asbesti, radon tai tupakointi sinällään.

Keuhkosyöpätyypit

  • Pienisoluinen keuhkosyöpä, joka kasvaa nopeasti ja on yleensä ehtinyt levitä ennen kuin se huomataan.
  • Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä, jonka tavallisimmat alatyypit ovat rauhassolusyöpä (adenokarsinooma) ja levyepiteelisyöpä.

Oireet

  • Tavallisin oire on yskä. Se voi olla joko kuivaa tai limaista ja joskus mukana on myös verta. Jos yskii verta, on aina hakeuduttava hoitoon.
  • Hengenahdistus levossa tai kevyen rasituksen aikana voi olla merkki keuhkosyövästä.
  • Myös rintakipu tai hengityksen vinkuminen voivat olla keuhkosyövän oireita.
  • Keuhkokuume, kuume, vilunväristykset ja hikoilu voivat kertoa keuhkosyövästä. Silloin kasvain on kasvaessaan tukkinut keuhkoputken ja aiheuttanut tulehduksen.
  • Laihtuminen, huono ruokahalu ja väsymys ovat oireita, jotka ilmaantuvat usein sairauden myöhäisessä vaiheessa.

Tutkimukset

Kun keuhkosyöpää epäillään, tehdään ensin keuhkojen röntgenkuvaus. Suurimmassa osassa tapauksista kasvain huomataan röntgenkuvasta, josta nähdään yleensä sekä kasvaimen sijainti että koko. Pieniä kasvaimia voi tosin olla vaikea huomata. Monissa tapauksissa tietokonetomografiaa tai PET-kuvausta (positroniemissiotomografia) käytetään röntgenkuvauksen lisänä.

Hoito

Hoitomuoto, joka parantaa eniten keuhkosyöpäpotilaita, on leikkaus. Noin kolmasosa diagnoosin saaneista potilaista voidaan leikata. Yksi edellytys leikkaukselle on, että kasvain huomataan aikaisessa vaiheessa. Jos kasvain rajoittuu selkeästi yhteen keuhkolohkoon, riittää yleensä tämän keuhkolohkon poistaminen. Jos syöpää löydetään useammasta lohkosta, poistetaan koko keuhko.

Myös sädehoitoa voidaan käyttää parantamistarkoituksessa joko yksin tai yhdessä sytostaattihoidon kanssa. Verrattain uusi sädehoidon muoto on niin kutsuttu brakyterapia, jossa pieni jyvänen radioaktiivista ainetta laitetaan katetrilla keskelle kasvainta. Hoito toistetaan kahdesta kolmeen kertaa viikon välein. Etuna on suuren säteilyannoksen keskittyminen kasvaimeen ja ympäröivän terveen kudoksen säästyminen säteilyltä.

Sytostaattihoito auttaa yleensä pienentämään kasvainta ja jotkut potilaat voivat parantua kokonaan hoidon avulla.

Nykyisin ei-pienisoluista keuhkosyöpää voidaan hoitaa uudentyyppisellä lääkkeellä (EGFR-tyrosiinikinaasiestäjä). Jotkut potilaat hyötyvät tästä hoidosta paljon. Ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon on kehitetty myös verisuonten kasvua kasvaimeen estävä lääke. Tämä lääke on vasta-aine verisuonten kasvutekijä VEGF:lle.